Minimalistin marraskuun tavarailoa

 Etsin uusia housuja ja vaikka se ostamispuoli siinä ei ilahduttanut, lopputuloksena löytyi housut, joita jo päälle sovittaessa tunsin iloa. Olen vuosikausia haaveillut farkuista, joissa on edessä ns. prässisauma ja nyt sellaiset H&M:n alennuksesta löysin. Farkut olivat juuri minun kokoiseni, istuvat päälle tosi hyvin ja tuntuvat mukavilta ja alennus oli ihan huikea, farkut maksoivat alle kympin. Ilo tuli sekä siitä, että housut olivat ihan minun näköiseni ja oloiseni ja tunsin oloni niissä heti mukavaksi, kuin toki myös siitä, että hinta oli todella edullinen eli tunsin tehneeni todellisen löydön. Tällainen ale-haukkailusta koettu (lisä)riemu ostaessa on jäänyt varmaankin niistä vuosista, kun rahat olivat tosi tiukalla ja vaatteet ostettiin käytännössä aina alennuksesta ja kirpparilta ja silloinkin muistan, että jonkun ihanan löytäminen sellaiseen hintaan, että sen todella pystyi ostamaan, tuotti iloa.

Samalla tavoin tunnen iloa muistakin tavaroista, myös olemassa olevista. Toki tietyt tavarat tuottavat iloa joka päivä kaikkina vuodenaikoina, mutta ehkä nyt juuri, syksyn pimetessä ja elämän keskittyessä enenevästi sisätiloihin, sitä jotenkin huomaa kodista värikkäitä tavaroita, joista tulee iloinen mieli. Meidän sohva on vanha ja kulunutkin ja silti tuottaa jo itsessään iloa muodollaan ja mukavuudellaan, mutta peittelin sen nyt istumaosastaan vanhalla raidallisella fleecepeitolla ja heti koti tuntui vielä lämpimämmältä ja iloisemmalta.

Puhelinten laturit sekä kynät ja ostoslistat ovat kahdessa, aikanaan Tiimarista ostetussa peltipurkissa ja vaikka toinen purkki onkin ajan ja käytön myötä vähän kolhiintunut, ovat ne edelleen mun silmään tosi kauniita.

Meillä on myös mustikansininen pieni hyllykkö, joka on palvellut useammassa kohdassa ja päätynyt meidän makuuhuoneeseen, sekin on jotenkin ihanan värinen ja sopii tuohon oven viereen todella hyvin, siellä lasten Aku Ankka-lehdet ja kirjat asustaa ja ne tuo hauskasti väriä hyllykköön.

Kaivelin ilmojen kylmettyä myös aikanaan (alennuksesta) ostamani Karvis-kuvioisen collegepaidan, ihana hymyilyttävä kotivaate, jota ei kesän lämpimillä tullut usein pidettyä, pääsi nyt taas ilahduttamaan arkista pukeutumistani. 

Luulen, että mun kohdalla nimenomaan tavaran vähyys tekee sen, että ne tavarat ja vaatteet joita mulla on, on valikoitunut sellaisiksi, jotka ilahduttaa väreillään tai muilla ominaisuuksillaan. Ne tuo sellaista arkista, mielessä ailahtavaa auringonpaisteista tunnelmaa, kauneutta harmaaseen ja kylmään alkutalveen ennen joulun ja sen myötä tulevan lämpimän tunnelman aikaa.