kuva:pixabay/Vika_Glitter |
Ostolakkovuoden viimeinen kuukausi alkaa olla käsillä, aika on kulunut itse asiassa hurjan nopeasti, tuntuu, että vasta äsken ostolakkovuotta aloittelin ja nyt ollaan kohta jo joulukuussa.
Ostolakkovuosi ei ole mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut, muutamia isompia ostoksia varsinkin remontin myötä tuli tehtyä ja koska tavaroita ja vaatteita on hajonnut, ostolakko ei ole täysin pitänyt.
Varsinkin astioiden ostaminen pilalle kuluneiden tilalle teki ison määrän ostettuja asioita. Vaatteiden ostamisen suhteen määrät olivat onneksi pienempiä ja nämä ostokset tulivat vasta ihan tähän loppuvuoteen, ihan vähän pidempään jos olisi vaatteet kestäneet kasassa, olisi voinut tulla nollan ostetun vaatteen vuosi, mutta koska varsinkin töissä pitää olla ehjät ja siistit vaatteet, niin ostettava oli kun entiset hajosi niin, ettei paikkaaminenkaan enää pelastanut. Sukkien suhteen tosin olen sinnitellyt, oli hetki, kun mulla oli ehkä kaksi ehjää sukkaparia, mutta paikkaamalla niitä hajonneita kasaan ja luomalla niistä uusia pareja, joissa samantyyliset tai suunnilleen samanväriset ehjät muodostavat parin, sain jatkoaikaa niille ja sukkia ei ole tarvinnut ostaa.
Ostolakko ei herätä enää oikeastaan mitään tunteita, mutta yllättävän paljon koin ärtymystä ja turhautumista, joka oli jotain aivan erilaista kuin olin kuvitellut. Kuvitelmissani nimittäin ostolakko kuorisi minusta esiin seesteisen ihmisen, joka irtaantuu materian vallasta ja löytää sisäisen käsityöihmisen/kierrättäjän/luovan taiteellisen parsijan. Joo, ei löytynyt sellaista, vaan ainoastaan sellainen ärrinpurrin mörrimöykky, joka kiroaa rikkinäisiä vaatteita ja miettii, miksi pitääkin johonkin tällaiseen tyhmään itsensä haastamiseen lähteä.
Iloa ja rauhaakin ostamattomuus on välillä tuonut, mutta kun perheen ruokaostokset, päivittäistavarat ja nuorison vaatteiden ja harrastusvälineiden huolto ja hankinta on suurelta osin mun hommaa, ei se oma ostamattomuus niin aina arjessa ole näkynyt. Vaikka en ostanut suurimpana osana kuukausia itselle mitään, piti nuorisolle vaatteita ostaa, tilata ja hakea, palauttaa vääränkokoisia ja tsekkailla kauden vaihtuessa, että säänmukaiset kamppeet taas löytyy kaikille. Ja remonttihankinnatkin oli mun heiniä, joten sitäkin lystiä riitti, kuitenkin on todettava että remontit todella paransi arkea ja asumisen mukavuutta, että se ostaminen ja tekeminen ei ollut missään tapauksessa turhaa.
Viimeisin ostolakon haaste oli puhelimen hajoaminen, entinen luuri alkoi sammuilla itsekseen. Akku oli pidempään jo temppuillut, mutta nyt puhelin alkoi muutenkin tilttailla ja käytössä puhelin alkoi olla lankapuhelin, kun muuten ei virtaa riittänyt kuin laturin päässä ollessa.
Uuden ostaminen ei houkuttanut, koska mulle puhelimen pieni koko on ollut ehdoton vaatimus, puhelimen tulisi mahtua taskuun ja olla myös suht edullinen eli maksimissaan satasen pinnassa ja sellaisia puhelimia ei markkinoilla vain tällä hetkellä ole. Harkinnassa on ollut uusi akku vanhaan puhelimeen, vaikka tarvikeakkujen kestävyys ja turvallisuus epäilyttääkin, sekä se, toimiiko puhelin sittenkään vaikka uuden akun hommaisin, koska selvästi jotain muutakin vikaa luurissa tuntuu olevan. Toisena vaihtoehtona oli lapsen vanha puhelin, pienehkö luuri, jossa akku ei enää hänen käytössään riittänyt (some, pelaaminen) mutta mun käytössä ehkä kestäisi.
Päädyin nyt sitten pitkän arpomisen jälkeen ratkaisuun, jossa tilasin vanhaan puhelimeen uuden akun ja ostin uuden latauspiuhan, kun entinen oli ihan muusta laitteesta ja latasi monen monta tuntia, näille tuli hintaa se parikymppiä yhteensä. Ja lisäksi ostin lapsen vanhaan puhelimeen uuden latauspiuhan vitosella (black fridayn alesta, tulipas sekin sitten hyödynnetyä), entinen kun oli hajonnut. Ja nyt mulla on siis kaksi semitoimivaa puhelinta, toinen käytössä ja toinen varalla, jos se käytössä oleva hajoaa äkkiä ja lopullisesti. Ei siis tarvitse lähteä puhelinkaupoille ja luuri mahtuu edelleen mukavasti käteen ja taskuun. Tämäkin ratkaisu vaati vähän ostamista, mutta vain varaosia, ei uutta laitetta ja olen ratkaisuun tyytyväinen.
Täälläkin olisi edessä puhelimen ostaminen mutta aion sinnitellä vanhan kanssa niin pitkään kuin pystyn. Toki puhelin käy jo lankapuhelimesta joten olisi ehkä syytä hankkia uusi. Sitten kun asia alkaa häiritsemään elämää annan itselleni luvan ostaa uuden.
VastaaPoistaJoo, mulla kyllä alkoi todella häiritä arkea puhelimen temppuilu, en enää ottanut sitä edes mihinkään mukaan, kun se oli ihan turhaa kun akku ei kestänyt. Mutta onneksi ei tarvinnut ostaa kokonaan uutta, puhelimen osto on jotain mistä en nauti yhtään.
VastaaPoista