Toimisiko kolmenkympin sääntö

kuva:pixabay/Pandannalmagen

 Uusi vuosi ja uudet kujeet eli alan vähitellen päästä yli ostolakkovuoden aiheuttamasta "en saa ostaa mitään" -tunteesta, joka vähän yllättäen tuntui seuraavan perässä tänne seuraavaankin vuoteen.

Onnistuin hajottamaan yhden viime vuonna ostetuista kulhoista ja koska niiden määrä on tosi tarkkaan meidän tarpeisiin laskettu, ostin nyt tilalle uuden. Löytyi samasta marketista, josta tehdään ruoka-ostokset eli ei vaatinut sen kummempaa etsimistä tai vertailua. Yritin itse asiassa ensin löytää alennuksesssa olleita kulhoja, jollaisen ostin viime vuonna eri värissä, mutta ne olivat loppuneet ja pienen harkinnan jälkeen ostin sitten normaalihintaisen yksilön, joka kieltämättä oli kauniimpi kuin mitä se ale-kulho olisi ollut. Joten hyvä näin. 

Viime vuonna käytin ostolakostani huolimatta rahaa erilaisiin kodin hankintoihin noin 500 euroa, ne uudet astiat ei edes tuohon summaan sisälly. Summa ei ole kai kovin suuri, mutta tuntuu itsestäni silti ehkä aika paljolta minimalistille, joka ei uusi tai vaihda tavaroita kauden/muodin tai edes fiiliksen mukaan. Tosin osa tuosta summasta meni lähinnä nuorisolle ostettuihin henkareihin ja vastaaviin käyttötavaroihin, varsinaisia sisustusesineitä meillä ei osteta. 

Jäin kuitenkin mietimään, olisiko joku sellainen itselle asetettu tavoite ostamisen suhteen hyvä. Kun tarkoitus ei missään tapauksessa ole kuluttaa rahaa mihinkään turhaan tai ostella vaan ostamisen ilosta. Jos viime vuonna meni tuo 500 euroa, voisi ajatella, ettei tänä vuonna nyt ainakaan enempää tarvitsisi käyttää. Jäin pohtimaan, olisiko mahdollista käyttää jopa vähemmän. Mietin myös tavaran määrään perustuvaa tavoitetta, mutta koska en ainakaan tunnusta ostelevani turhuuksia, siinä on omat ongelmansa ja tässä kohtaa ehkä säästäminen motivoisi minua enemmän kuin ostettujen tavaroiden määrien laskeminen. 

Ensin mietin viidenkympin sääntöä, eli että kuukaudessa en ostaisi mitään kotiin ruoka/hygienia/terveys-kategorioiden ulkopuolelta kuin maksimissaan viidelläkympillä. Mutta siitäpä tulisikin vuodessa jo 600 euroa ja jos ajatus olisi pitää kulut alle tuon viime vuoden, se olisi liikaa. Kolmekymppiä kuussa tuntuu kyllä tosi vähältä, varsinkin kun ajattelin ettei edelliseltä kuulta mahdollisesti käyttämättä jäänyttä summaa saisi siirtää seuraavalle kuulle. Toisaalta jos tuo summa ei sisällä kenenkään vaatteita, eikä nuorison harrastus ym. kamoja, ei sen pitäisi olla oikeasti vaikea tavoite. Ja kun summa on pieni, laittaisi se ehkä harkitsemaan kaikenlaisia "ehkä tarvitsen"-hankintoja tarkemmin.

Omien vaatteiden kohdalla tavoite on, että ostan uutta vain korvatakseni entisen hajonneen tai huonoksi menneen, mitään tavoitesummaa en taida asettaa, vaatteiden suhteen ostan säästäväisesti ihan automaattisesti.

Ehkä voisin lanseerata termin minimalistinen ostaminen, sitähän tuo tavallaan on. Säästäväisyyttä ja pihiyttäkin ehkä, mutta niiden lisäksi ajattelen, että tuollainen tavoite luo itsessään jonkunlaisen minimalistisen otteen ostamiseen ja tavaraan ja kannustaa keksimään ratkaisuja jo olemassa olevista tavaroista uuden ostamisen sijasta.

Otan täten kolmenkympin säännön käyttöön, katsotaan onnistuuko. Ilmeisesti ostolakko kaikista ärsyttävyyyksistään huolimatta oli musta jollain tasolla hauska haaste, kun pää on askarrellut sen parissa, millaisen haasteen itselleni voisin tälle vuodelle kehittää.