Onko ostolakossa mitään järkeä, jos kuluttaa kohtuullisesti?

 Tuota olen miettinyt, kun vastaan on tullut erinäisiä tarpeita ja ostamattomuus on tuntunut hankaloittavan elämää ja aiheuttavan päänvaivaa.

Onko mitään järkeä, että vaan periaatteen tai haasteen vuoksi en osta mitään ja mitä saavutan sillä, että pidän tiukasti kiinni tästä itse päätetystä rajoituksesta, jota kukaan ei vahdi ja josta kukaan muu ei välitä. Varsinkaan, kun en elävässä elämässä ole tätä projektiani mainostanut paljon kenellekään, eli ei minusta ole edes inspiroivaksi (tai kauhistuttavaksi) esimerkiksi lähipiirilleni.

Vaikka olenkin vähän sellainen joko-tai-ihminen monessa asiassa, olisiko tässä järkevämpää ollut joku välimuoto, esimerkiksi se, että ostan vain x-määrän vuodessa tai x-summalla vuodessa. Varsinkin kun heti alkuunsa ajattelin ostolakkoni koskevan kaikkea talouteen ostettavaa, poislukien ne mitkä kuuluvat osioihin terveys/nuorison vaatteet ja muut pakolliset heille/remontit. Olen törmännyt viiden vaatteen haasteeseen mm. Arkijärki-blogissa ja jäin miettimään myös sitä, olisiko tuo tai tuonkaltainen haaste ollut järkevämpi tavoite omallakin kohdallani.

Toisaalta, olen yrittänyt älä osta mitään-vuotta ennenkin ja kun sitten olen ostanut yhden tai kaksi tai kymmenen ns.tarpeellista asiaa, kynnys ostamiseen on laskenut koko ajan. Toivon, että kun tavoite on olla ostamatta mitään, ei jonkun oikeasti tarpeellisen asian hankkiminen vaikka nuorisolle ole se sysäys, jonka jälkeen tulisi taas ostettua kaikkea muutakin "tarpeeseen" eli suomeksi ihan vaan huvin vuoksi.

Ja tämän pohdinnan moottorina oli vuoden ensimmäiset ostot, kotiin hankittiin kaksi ilmanpuhdistinta terveyssyistä. Nämä kuuluvat kategoriaan terveys, joka ei ostolakkoon alunperinkään kuulunut ja teknisesti ottaen ne osti mies, olivat olleet hankintalistalla jo jonkun aikaa, mutta tunnustettakoon, että osallistuin ostoprosessiin valitsemalla vaaleanpunaisen ilmanpuhdistimen, kun se tuohon aika paraatipaikalle kodissa tulee ja halusin sen olevan tehokkuuden lisäksi esteettisesti miellyttävä. Lisäksi nuoriso tarvitsi kouluun kirjoitusvälineitä, ja osallistuin kyllä poikkeuksellisen innokkaasti maksamisen lisäksi myös valintaprosessiin ja ehdotin hienoja vaihtoehtoja. Että vähästä sitä ostolakkolainen saa kunnon ostohuumaa. ( Ja tämän osallistumisen ihanuutta selittää se mun lapsuuden rakkaus paperikaupan tilpehööriin, oli sellainen ihana henkinen paluu lapsuuteen hetkeksi.)

Koska ostolakkoni on kuitenkin ns. ehdoton, en tämän myötä anna itselleni lupaa katsella mitään kodintavaraa tai keksiä erilaisia tarpeita, joiden keksimiseen ei menisi varmasti edes muutamaa sekuntia vaan jatkan ostolakkoani kuten ennenkin. Mutta kirjaan "kotiin tulevat tavarat"- kirjanpitooni kyllä nuokin tavarat ja summat, koska haluan seurata ihan kaikkea meidän tavaraliikennettä.