Tänään pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen kotiinpäin suunnatessa päädyin miettimään väsymystä ja arjen haasteita sekä tavaroiden vaikutusta niihin. Itse asiassa ajattelin kiitollisena, että onneksi ei ole kotona odottamassa mitään hirmuista sekasotkua, pursuavia kaappeja tai järjesteltäviä pinoja, kun tuntui, että ainoa mitä jaksan, on kammeta itseni suihkuun ja sohvalle torkkumaan.
Olen tätä aiemminkin miettinyt, silloin kun lapset ovat olleet sairaana tai arki on muuten ollut jotenkin poikkeuksellisen väsyttävää. Silloin olen aina tuntenut helpotusta siitä, että tiedän missä mikäkin on ja poikkeustilanteessakin koti on mahdollista pitää jossain määrin siistinä ja selkeänä. Jos on tarvinnut etsiä yhdelle luistimet kouluun, ei ole tarvinnut kuin kuin mennä ja ottaa ne esille, eikä se ole vaatinut sitä, että varastosta ensin tyhjentää kasoittain muita sekalaisia tavaroita pois edestä.
Minulle siis vähemmän tavaraa on merkinnyt teinivuosista asti tosiaan elämän ja arjen helppoutta. En erityisesti pidä siivoamisesta, mutta kun tavaraa on vähän ja kaikelle on oma paikkansa, siivoaminenkaan ei ole ylitsepääsemättömän iso homma ja niin tällaisen ei-siivousintoilijankin koti näyttää ihan kivalta ja siistiltä valtaosan ajasta.
Toisaalta, en kaikessa tavoittele mahdollisimman vähää määrää, vaan enemmänkin omille tavoilleni ja tottumuksilleni sekä meidän perheelle mahdollisimman helppoa ja rentoa tapaa olla ja elää. Meillä on kaksi juustohöylää, koska en halua tiskata käsin ja näin on aina puhdas höylä kaapissa. Samoin pyyhkeissä meillä on useampia jokaiselle, ettei puhtaan pyyhkeen ottaminen vaadi edellisen pesemistä välittömästi. Ja hammastahnatuubeja ostan aina kasan, ettei tarvitse joka ostoksiin muistaa niitä lisätä.
Nyt olen huomannut, että ostolakko taitaa tuoda mun elämään ainakin välillä samanlaista helppouden tunnetta. En päivittäin mieti tarvitseeko jotain ostaa, kun olen kerta päättänyt etten osta. En käy katselemassa nettikauppoja tai listaa päässäni mahdollisia ostotarpeita. Toisaalta en ole kyllä ainakaan vielä hyvistä aikomuksistani huolimatta osannut kanavoida tästä säästyvää energiaa mihinkään omaa hyvinvointia erityisesti lisäävään uuteen aktiviteettiin, vaan lähinnä sohvalla köllöttelyyn, mutta kai senkin voi joskus laskea hyvinvointia edistäväksi hyggeilyksi, ainakin melkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti