Tuolisirkus

kuva:Pixabay/PublicDomainPictures

Kuin varkain kesä tuntuu tulleen, ruoho kasvaa ja on niin lämmintä, että viikonloppukin tuntuu kesälomalta. Piha kaipaa huoltamista ja kunnostamista, kuorikatetta pitää lisätä pensasaidan reunaan, lannoittaa nurmikkoa ja ottaa pihakalusteet esille. 

Ja tuo viimeisin, pihakalusteiden esille ottaminen sai tajuamaan, että näköjään on yksi tavararyhmä, jonka suhteen olen vähemmän minimalisti. Ja se on tuolit. Itse asiassa vähän kaikenlaiset tuolit, mutta nykyään varsinkin pihatuolit.

 Meillä on sisällä useampia nojatuoleja sohvien lisäksi, nämä tosin sijaitsevat makuuhuoneissa mutta varsinkin lähinnä vaatetelineen virkaa tekevä punainen samettinojatuoli on ihana ja jos jostain löytyisi lisää samanlaisia, täyttäisin niillä varmaan kaikki nurkat. Ehkä ihan onnekkaasti olen ostanut tuon aikanaan kaverilta ja niiden valmistus oli lopetettu, joten en ole päässyt kartuttamaan kokoelmaani. Lisäksi on useampia jakkaroita ja puutuoleja, osa työpöytien ääressä, osa vaatetelineinä ja yöpöytinäkin. Noita olen itse maalaillut ja kunnostanut ja kaikilla (tai ainakin melkein kaikilla) on ihan olennainen käyttötarkoitus. Ja on perheessä sen verran ihmisiäkin että jos tuoleja olisi vain pari, osa istuisi lattialla.

Mutta sitten ne ulkotuolit. Meillä oli entisessä kodissa iso parveke, johon hankittiin kivat kankaiset tuolit, mutta tila rajasi määrää, joten sinne mahtui tasan kolme kappaletta ja koko perheellä ei siellä yhtäaikaa istuskeltu, eikä oikein vieraidenkaan kanssa. Kun sitten muutettiin taloon, jossa on oma piha ja terassia, etsin käytettynä lisää samanlaisia tuoleja. Vain yksi löytyi lisää ja nyt noita todella mukavia kangastuoleja on neljä, osa sisäkäytössä ja osa on ollut talvella kasattuna kaapissa ja kesällä terassilla. Tuoleja tarvittiin enemmän omallekin porukalle ja lisäksi totesin, että vieraitakin varten olisi kiva olla ulkona useampi tuoli, joten ostettiin sellaisia punostuoleja kangastuolien kaveriksi, ensin tylsässä värissä (kaduttaa, olisi pitänyt ottaa ihanat vihreät eikä harmaita) ja sitten muutaman vuoden jälkeen vielä muutama lisää värikkäämpinä. Lisäksi meillä on pari ikean muovista puutarhatuolia, jotka olivat pitkäaikaslainassa useita vuosia ja nyt keväällä palasivat meille. Kun aloin laskemaan meidän ulkotuolien määrää sain tulokseksi kolmetoista kappaletta. Tässä on tosin syytä mainita, että meillä ei ole minkäänlaista pöytäryhmää tai vastaavaa ulkona, nuo löhötuolit ovat ainoat ulkokalusteet. Kaikille on käyttöä ainakin satunnaisesti, mutta onhan tuo aikamoinen tuolimäärä. Yhdestäkään ei olla luopumassa, määrä ei siis minua häiritse ja tuoleista osa menee säilytyksessä päällekkäin, eli mahtuvat talveksi hyvin varastoon. Mutta tässä on selvästi se tavara-alue mun elämässä, mihin minimalismi ei taida yltää. Kaiken päälle mulla on vielä canvastaulukin, jossa on erivärisiä rantatuoleja eli voin vaihdella tuolia jolla istun ja ihailla sitten seinältä vielä lisää tuoleja. 

Mutta onhan se sentään tavallaan järjestelmällistä että mun innostuksen kohteet tuntuu alkavan T-kirjaimella, tuolit, tennarit, tv-sarjat ja trolli-peikot, onneksi niitä peikkoja ei sentään ole montaa. 😄