Hyvää itsenäisyyspäivää!

kuva:pixabay/Sisu88

 Itsenäisyyspäivä on yksi niitä juhlia, joiden kohdalla pyrin joka vuosi miettimään päivän merkitystä ja muistamaan sitä, mitä aiemmat sukupolvet ovat meidän itsenäisyytemme hyväksi tehneet ja minkä hinnan siitä maksaneet. 

Muistelen isovanhempiani, jotka ovat sodasta selvinneet ja sitä, mitä he ja vanhempani ja muut sukulaiseni ovat sodan jälkeisten vuosien elämästä ja myös puutteesta kertoneet. Se, miten osa elintarvikkeista on ollut kortilla, kuullostaa nykyiseen yltäkylläisyyteen kasvaneesta todella vieraalta ja saa myös ainakin hetkellisesti tajuamaan, miten kiitollinen pitäisi olla siitä, että voin kaupasta ostaa vaikkapa sokeria ja voita ihan juuri silloin kun sattuu huvittamaan.

Myös tavarasuhde on ollut isovanhempieni sukupolvella hyvin erilainen. Tavarasta pidettiin huolta, vaatteita paikattiin ja käyttötavaroita korjattiin. Harvalla oli enemmän kuin se, mitä oikeasti tarvitsi. Edes niillä hyvin toimeentulevilla ihmisillä, sen ajan rikkailla, saati jos oli suuri lapsiparvi ja esimerkiksi toinen huoltajista kuollut.

Mulla on edelleen käytössä joitakin mummoni kirjomia pyyhkeitä, ne ovat kestäneet tänne saakka ja ovat edelleen oikein hyviä.Niiden laatu on aivan erilainen kuin nykyään kaupasta löytyvien tekstiilien ja selvästi on ollut ajatus, että ne kestävät ainakin sen yhden ihmisen eliniän käyttöä.

 Ajattelen, että sen sijaan, että minimalismi tai kohtuullisuus olisi jotain uutta tai tämän päivän trendi, se on enemmän paluuta sellaiseen aiempien vuosikymmenien elämään, jossa kestävyys, laadukkuus ja tavaroista huolehtiminen on normaalia, että ihmiselle riittää se, minkä hän arkeensa tarvitsee ja että elämän sisältö tulee ihan jostain muusta kuin kuluttamisesta. Että tekeminen, kokeminen ja tavallisen arjen hyvien hetkien arvostaminen ja niistä nauttiminen ovat enemmän kuin trendivaatteet, uudet vempeleet tai jatkuva elämän päivittäminen uuteen materialistisesti parempaan versioon.

Ajattelen, että isovanhempieni sukupolvi teki työtä sen eteen, että meillä olisi itsenäinen maa, suomalainen hieno kulttuuri, oma kieli, kaikilla mahdollisuudet oppimiseen, itsensä sivistämiseen ja tämän maan rakentamiseen jatkossakin. Että meidän tulee omalta osaltamme myös olla rakentamassa tätä maata ja omalla elämäntavallamme pyrkiä huolehtimaan, että luonto ja ihmiset voivat hyvin, myös tulevien sukupolvien kohdalla. Yhden ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ovat tietysti pienet, mutta toisaalta, kun aloittaa itsestään ja tekee parhaansa, on osa sitä ketjua, joka on mahdollistanut sen, mitä meillä tänään on.

Virren 581 sanoin:

Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen.

 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!