Matalalentoa ja ensimmäinen ostohoukutus

kuva:pixabay/congerdesign

 Helmikuu on mennyt aikamoista matalalentoa, terveyshaasteita on ollut niin omalla kohdalla kuin lähipiirissä ja sama tuntuu jatkuvan ja kaikenlaiset maalliset murheet ja tavara-asiat ovat tuntuneet täysin turhanpäiväisiltä ja merkityksettömiltä. 

Kun kaiken maallisen katoavaisuutta on joutunut miettimään, on tullut mieleen mun minimalismin alkutaipaleeseen liittyvät asiat. Kaiken sellaisen huolettomuuden ja vapauden kaipuun lisäksi koin ikätoverini kuoleman vakavaan sairauteen ja se varmasti osittain myös vaikutti siihen, että aloin nähdä elämässä aivan muut asiat tärkeinä kuin omaisuuden kerryttämisen ja maallisen menestyksen etsimisen. Toisaalta oli oma järkytyksensä tajuta teininä, miten vähän meistä tänne jää, ehkä joku tuon tajutessaan alkaa suunnitella jättimäistä liikeimperiumia tai päättää tulla kuolemattomaksi jonkun taiteenlajin tekijänä. Itse kuitenkin sain siitä sysäyksen asketismiin, siihen että mihinkään maalliseen ei tulisi maan päällä kiinnittää sydäntään ja sieluaan.

No vuosikymmenet ovat kuluneet ja maallistakin mammonaa on kertynyt. On varsin eri asia olla "koko omaisuus mahtuu reppuun"-linjalla nuorena ja lapsettomana, kuin lapsiperheen äitinä. Vaikka minimalismi onkin kulkenut aina mukana, on sitä elämän myötä tainnut tulla kiinnyttyä siihen maalliseen mammonaankin, joskus kun ne tavaratkin kantavat itsessään muistoja. 

Tällaisia syntyjä syviä on siis tullut paljonkin päässään pyöriteltyä ja todettua myös että rahalla ei saa terveyttä eikä ainutkertaista elämäänsä ole hyvä tuhlata ihan mihin vaan muodin tai statuksen perässä juoksemiseen. Ehkä kaikkein kauneinta elämässä on kuitenkin ihan vaan tavallinen arki, se välillä tylsä ja harmaa, jota ei aina tajua arvostaa.

Tästä voi päätellä, että ostaminen ei ole ollut kovin korkealla mun listoilla nyt, mutta olen silti ostanut Lidlin tarjouksesta kasan sukkia, koska entiset alkoivat hajota ja olin osaa vanhoista pareista parsinut kokoon jo useamman kerran. Näitäkään ei tarvinnut itse edes mennä ostamaan vaan nuoriso kävi nämä mun puolesta harrastusreissun yhteydessä kaupasta mukaan noukkimassa. 

Lidlin mainokset on tosiaan mun heikko kohta ja vaikka en muuten seuraa mainontaa oikeastaan ollenkaan, Lidlin viikkomainoslehtiset useimmiten luen netistä. Vaikka ihan vieressä ei ole Lidliä ja harvoin sinne eksytään, on ne mainokset vaan jotenkin kivoja, on ruokia ja kaikkea hauskaa, sekä tarpeellista että turhaa ja niiden lukeminen on mulle siis varmaan sama, mitä joku kirpparin kierteleminen on joillekkin muille. 

Ja sieltä Lidlin mainoksesta hyppäsi tällä viikolla silmiin ensimmäinen oikea ostohoukutus, nimittäin vaaleanvioletti leivänpaahdin. Meillä on siis hyvä ja kaunis punainen leivänpaahdin, josta todella pidän. Se on ostettu vuosia sitten ja kun keittiö astioineen on nykyään enemmän pastellisävyinen, näin hetken sieluni silmin, miten violetti leivänpaahdin kaunistaisi keittiön tasoa tosi ihanasti. Mutta ei, ei tosiaan tarvita uutta leivänpaahdinta ja nykyinen on kaunis kuin mikä ja sopii keittiöön ihan mainiosti sekin. Otankin tän Lidlin mainosten lukemisen huvin lisäksi jonkunlaisena itsekasvatuksena, saa katsoa ja ihailla mutta ei ostaa.

Tulossa on myös talvilomareissu, jossa nuoriso kuulemma aikoo shoppailla ankarasti kaupoissa joita ei kotikulmilla ole, joten saa nähdä tuleeko siellä houkutuksia itsellekin.  Ohjelmaan on kuitenkin suunniteltu muitakin juttuja ja luulen, että yritän itse ehkä levätä nuorison shoppailun ajan meidän airbnb:ssä, että jaksan reissun ylipäätään tehdä.