Kodin harmonia ja sisustus

kuva:pixabay/Purspective

 

Törmäsin äskettäin Marie Kondon jokunen vuosi sitten ilmestyneeseen kirjaan Kurashi ja päädyin sitä ensin selaamaan ja sitten lukemaan sieltä täältä tarkemminkin. Olen aikoinani Konmarin lukenut ja vaikka vaatteiden pystyviikkaus ei mun pirtaan sovi ollenkaan, oli siinä mielenkiintoisiakin juttuja. Kondon toinen kirja oli mulle pettymys, enkä siksi ollut tähän Kurashi-kirjaankaan jaksanut tarttua.

Mutta tää kirja olikin aika kiva, siinä oli kuvia sisustuksesta, joka oli rauhallinen, tunnelmallinen, harmoninen ja melko minimalistinen. Oli ajatuksia ja vinkkejä eri tilojen käyttöön ja siihen, miten kuunnella itseään ja sitä mitä kodiltaan toivoo ja siitä, kuinka tavaroiden määrä vaikuttaa viihtyvyyteen ja kodin tunnelmaan. Kirjan taustalla kyllä paistaa läpi sellainen tavaroiden inhimillistäminen, mutta kun sen ohittaa, on kirjassa hyviäkin oivalluksia ja pohdintaa.

Kirjaa lukiessani jäin miettimään omaa innostustani väreihin, Kaipaan värejä ja sellainen harmaa-valkoinen sisutus on mulle hyvin vieraalta tuntuvaa ja tuntuu jotenkin ankealta, vaikka kuten olen täälläkin varmaan maininnut, meidän nykyinen koti oli ostettaessa isoilta osin juurikin tuota harmaata ja valkoista, eikä ole kaikkea rempattu vain tyylin takia. Kuitenkin tuossa Kondon kirjassa oli paljon vaaleita värejä, vaaleaa puuta ja sellaista lämmintä mutta vaaleaa ja avaraa sisustustyyliä. Ja huomasin, että se herätti sellaisen ihanan rauhallisen fiiliksen kun noita kuvia katseli. Niissä oli tietysti taitavasti kuvattu nimenomaan tunnelmaa, mutta huomasin, että juurikin se avaruus ja ilmavuus ja vaalea puu sisutuksessa on jotain, mistä erityisesti pidän. 

Värit on musta superkivoja ja kodikkaita, mutta ei tuollainen vaalea ja lämpimänsävyinen suht neutraali värityskään ole mitenkään kolkkoa tai ankeaa, vaan voi olla tosi kaunistakin. Meillä on olohuoneen lokerokirjahylly juurikin vaalean puun värinen, mutta ihan kondomaista harmoniaa meidän olohuone ei kyllä silti edusta eikä ehkä tule edustamaankaan. 

Mutta ehkä en ihan hirveästi lisää ala lukea sisustuskirjoja, pelkkä pinterest kun saa minussa aikaan jos jonkunlaisia maalausinnostuksia ja oikeasti olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen suurimpaan osaan asioista kotona. Tosin keittiön tummanharmaat tasot ovat ankeat, mutta niiden vaihtamisen vaiva ja hinta ovat ainakin tähän asti saaneet mut luopumaan ajatuksesta vaihtaa vaaleampiin tai värikkäisiin tasoihin. 

Mietin myös, että olenko kuitenkin vähän vastarannankiiski luonteeltani, kun olen vuosia ihaillut supervärikkäitä sisustuksia ja nyt kun ne ovat vihdoin tulleet muotiin ja kaikenlaiset nettijutut puhuu dopamiinidecorista, niin alankin sitten itse katsella niitä juuri muodista pois menneitä vaaleita ja harmonisia sisustuksia.😄

Ps. Päädyttiin aloittamaan se vessan remppa ja sinne valikoitui päätyseinään tapetiksi keltainen lintutapetti, että kyllä ne värit taitaa aina mulla mukana pysyä kuitenkin. Kunhan remppa on kokonaan valmis, laitan kuvia, koska itse rakastuin tuohon tapettiin. Vessa onkin ainoa huone, jossa meillä on tapettia, yleensä suosin maalia.

 

Miksi en firetä ja olen muutenkin vanhanaikainen rahan suhteen

kuva:pixabay/TungArt7

Tähän postaukseen sain oikeastaan innoituksen kovasti pitämästäni Minimalisti Anna-blogista. Suosittelen muuten lukemaan sitä, jos ei ole sinulle jo tuttu, tosi mielenkiintoisesti kirjoitettuja juttuja minimalimista. Kyseinen, tämän postauksen inspiraationa ollut blogikirjoitus löytyy täältä.

Ja ihan alkuun totean, että tee ennemmin niin kuin Anna, älä niin kuin minä. Tiedostan itsekin ettei minun tapani ole taloudellisesti tuottava tai erityisen järkevä, enkä sitä kenellekään suoraan suosittelisi. Halusin vaan avata ajatuksiani asiasta, koska minimalismi-kentällä ja talousaiheisissa firetys- tai downshiftaus-blogeissa (joita niitäkin jonkun verran seuraan) ei usein ehkä tule esille, miten eri lailla voi ajatella ihan tietoisesti, ei vain siksi, ettei olisi tajunnut talouden lainalaisuuksia.

Itse en siis firetä, ilmiö on minusta kuitenkin hyvin kiinnostava ja seuraan myös muutamia mielenkiintoisia downshiftauksesta kertovia blogeja, osa niistä kun kytkeytyy minimalismiinkin osaltaan. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut pienintäkään halua sijoittaa, en firettää ja tavoitteeni ei ole päästä pois työelämästä ennen eläkeikää, päinvastoin, toivon että saisin elää sen verran pitkään ja terveenä, että voisin vielä eläkeiän täyttymisen jälkeenkin tehdä töitä osa-aikaisesti.

Miksi näin? Osaltaan asiaan vaikuttaa, etten aina ole ollut erityisen säästäväinen ja minun oli opeteltava säästäväiseksi  tarkoituksella eikä se ollut helppoa. Jossain taustalla on siis ajatus, ettei rahasta toinna niin huolehtia, mikä tulee, se menee eikä siinä sen kummempaa. En siis ole ollut nuorena rikas, ennemminkin köyhä, mutta silti olen suhtautunut rahaan aina aika huolettomasti. Lapsena meillä ei ollut isompia rahaongelmia, elettiin hyvin tavallista elämää, lähipiirissä oli työttömyyttäkin ja superrikkaita en lapsena tainnut tuntea ketään. 

Nykyään mulla on ihan kohtalaiset säästöt ja perinnön myötä perin jopa hieman sijoitusvarallisuutta ja asunnon, tosin perintövero tehokkaasti leikkasi ison siivun eli erityisen rikasta minusta ei tullut. Ensimmäinen tekoni oli muuttaa sijoitusvarallisuus rahaksi ja nyt se makaa inflaation syötävänä säästötilillä. Rahastot ja pörssi tuntuvat mulle ihan mahdottomalta asialta, pitkälti siksi, että koen koko pörssimarkkinat hyvin epäeettisenä rakennelmana ja eettinen sijoittaminen vaatisi hirmuisen paljon perehtymistä ja jatkuvaa selvittelyä, enkä ole varma onnistuisinko siltikään tekemään itselleni eettisesti riittävän kestäviä valintoja.

Olen ollut nuorempana kauan kotona lasten kanssa nollatuloilla, se on vaikuttanut eläkekertymään negatiivisesti ja opettanut elämään vähällä rahalla hyvää elämää. Ajattelen siis, että jonkunlaiset säästöt tilillä ja vaatimaton elämäntapa ja omien kulujen tiedostaminen ovat sellaiset peruspilarit, joiden varassa pärjään myös tulevaisuudessa, vaikka tulot olisivat hyvin pienet. Tätä on terveysongelmien vuoksi joutunut ihan tosissaan myös viime vuosina miettimään, työkyky on ollut arvoitus ja pitkät sairaslomat ovat verottaneet säästöjä. Näistäkin on selvitty, vaikka asuntolainaakin vielä on. 

Käytän mielummin ylimääräiset rahat kotimaisen tuotannon suosimiseen, kotimaisiin marjoihin, ostan ennemmin kalliimman Euroopassa tuotetun käyttötavaran kuin halvan kaukomailta tuodun ja joskus tuhlaan johonkin hauskaan, kuten vaikka uuteen lautapeliin. Mun elämän ilot ei tule matkoista tai tavaroista vaan hirmuisen pienistä arkisista asioista, jotka ei pääosin maksa mitään.Nämä on pieniä, minun näköisiäni valintoja ja joku muu sijoittaisi nuo rahat ja saisi niille tuottoa tulevaisuudessa. 

Toisaalta, olen nähnyt myös sen, ettei kukaan voi tietää päiviensä määrää ja siksi olen teini-iästä asti ehkä liiankin hyvin tiedostanut, että juuri tämä hetki on se, mistä tulee nauttia ja iloita, tulevista kun ei tiedä. En tarkoita etteikö firettäjät nauti elämästä tai ettenkö itsekin varautuisi tulevaan säästöillä, mutta mun arki ja etenkin työ on sellaista, että tekisin sitä varmaan vaikka ilmaiseksi, nautin työstäni ja saan siitä merkityksen tunnetta elämään ja ihan tavallinen arkikin on musta elämässä ihan parasta, joten en tarvitse minkäänlaista hyppyä pois oravanpyörästä nyt tai tulevaisuudessa, kun en sellaisessa ole koskaan ollutkaan.

Minimalismi on osa tätä elämäntapaani ja se mahdollistaa pienet kulut ja joustavan suhtautumisen elämän taloudellisiin vastoinkäymisiinkin. Tunnen olevani nykyään aika dinosaurus talousasioissa, mulla ei ole koskaan ollut edes luottokorttia, enkä sellaista halua ja kun katselen ympärilleni tuntuu että sijoittaminen vähintään rahastoihin on uusi normaali. Mutta itse en usko, että koskaan tulen sille tielle lähtemään, kun olen tyytyväinen tähän omaan meininkiini.

 

Pieni väripilkku

 

Nuoriso teki kesäsiivousta ja sieltä lähti yhtä sun toista kiertoon. Yhden jutun nappasin kuitenkin itselleni, nimittäin tällaisen söpön (teko)kasvin. Se oli harmaassa ruukussa, mutta sen ruukun vein töihin, kun oli just sopivan kokoinen ja siellä tarvittiin purkkia ja tilalle ostin alle kahdella eurolla Hankkijalta tuollaisen supersöpön pienen vaaleanpunaisen sinkkiruukun. Ja tulipas söpö värikäs lisä olohuoneen hyllyn päälle. Takana oleva harmaa seinä on se, minkä maalamisesta jollain pastellivärillä haaveilen säännöllisesti, mutta tuo ruukku jotenkin raikasti sitäkin, joten tuon seinän maalaushommiin ei tarvitse välttämättä ihan heti ryhtyä.

Tosin remontointia en ihan kokonaan vältä, koska suunnitelmissa siintää pieni wc-remppa ja jos se pääsee toteutukseen asti, laitan kyllä siitä sitten kuvia. Sielläkin on nimittäin harmaa ja valkoinen värimaailma ja tällä hetkellä suunnitelmissa on laittaa jotain värikästä maalia seiniin ja ehkä jopa vaihtaa seinämallin wc-pytty perinteiseen, ei olla erityisen ihastuneita tuohon seinämalliin, saa nähdä pääseekö se suunnitelma milloin toteutukseen asti.

Pienen tilan kätevä pyykinkuivaus

 

Meillä on pitkähkö ja kapea kodinhoitohuone, jossa ei oikein ollut järkevää pyykikuivaustilaa kun muutettiin tänne. Tai oli, mutta ei tarpeeksi meidän tarpeisiin, kun sitä pyykkiä tulee ihan kiitettävät määrät viikossa. Kodinhoitohuone on sitten muokkautunut useampaan kertaan ja aina tilanne on ollut se, että pyykkitelineet ovat enemmän tai vähemmän kodarin tukkeena ja niitä on pitänyt siirrellä kulkemisen tieltä.

Monen eri kokeilun jälkeen keksin jokunen vuosi sitten, että tuohon huoneen toiseen päätyyn saisi pyykinkuivaustilan, kunhan vaan ottaa käyttöön henkarikuivauksen eikä pelkkiä telineitä. Ja nyt tuossa 120 cm leveässä kohdassa on Ikean seinäkiskot, joissa on kaksi vaatetankoa ja kaksi ritiläosaa, mihin saa pientä pyykkiä ja alle mahtuu vielä tavallinen pyykkitelinekin. Kun lisäsin yhden tangon lisää äskettäin niin nyt tuohon mahtuu hyvin kolme isoa 8kg koneellista pyykkiä kuivumaan ja vie tosi vähän tilaa.

 Pesukone on tuossa kulmittain viereisellä seinällä, joten pyykit saa tuohon kätevästi suoraan koneesta. Kuten kuvasta näkyy, useampi pyykkitelinekin meillä on edelleen, koska välillä on paljon lakanapyykkiä tai vastaavaa, joka tarvitsee telinekuivatuksen ja silloin levittelen telineet kodinhoitohuoneen kulkuväylälle tai siirrän makkariin. Mutta valtaosin pyykit mahtuvat tuohon eivätkä ole tiellä tai näkyvillä muissa huoneissa. Eikä ollut kallis systeemi tehdä, kaikki kiinteät osat yhteensä noin viisikymppiä!

Vanhasta uutta, patalapun uusi elämä

 

Meillä on ollut kaksi sievää vihreäsävyistä patalappua varmaan ainakin 15 vuotta, on pesty ja käytetty ja nyt toinen alkoi hajota reunasta. Meillä ei siis ole missään ylimääräisiä patalappuja jemmassa vaan ainoastaan ne muutamat mitkä ovat käytössä eli kaappien kätköistä ei korvaajaa löytynyt. Ajattelin ensin ostaa uuden ja löysinkin muutaman, jotka olisivat väriltään ja kuosiltaan miellyttäneet, mutta ongelmana oli, että ne olivat isompia kuin entiset, jotka ovat juuri oikean kokoiset mun makuun. 

No, aikani asiaa pähkäiltyäni, otin ja purin entisestä reunakanttauksen pois ja päällystin sen uudestaan käyttäen pitkään sopivaa käyttöä odottaneen kankaan, joka oli lasten käsitöistä jäänyt ja lymyili lankalaatikossani. Ja tosi kiva tuli! 

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että nyt se ehjä vanha näyttää kyllä aika nuhjuiselta tuon uuden rinnalla, mutta jos ja kun se häiritsee liikaa tai ainakin kunhan se joskus alkaa hajota, päällystän sitten senkin uudestaan. Pitää katsella hajoavia vaatteita sillä silmällä, onko jossain sopivaa kangasta tuohon ja laittaa sitten talteen sitä varten.

Ompelemista tässä oli niin vähän, että ei edes migreeni iskenyt, eli tämä oli just mulle sopiva tuunailuhomma. 

Kertakäyttövaate ja karsintaa

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 

 Juhlavaatehaasteistani kerroinkin täällä jo aiemmin ja vähemmän yllättäen siinä kävi niin, että sekä huivi että mekko, jotka ostin lievästi sanoen kiireellä ja pakon edessä päätyivät kiertoon. Toivottavasti niistä on jollekin muulle iloa, mun vaatekaappiin ne olisivat jääneet käyttämättöminä lojumaan, joten ajattelen loppupeleissä olevan ekologisempaa että ne tulevat jollekin käyttöön. 

Samalla vauhdilla luovuin mun ihanista tuunatuista juhlatennareista. Tää vähän kirpaisi, koska kengät on niin kivat ja hienot. Mutta pohja on liian kova ja litteä mun jalalle, eikä mikään kenkä ole käytön jälkeisen kivun arvoinen. Plus että mulla ei ollu näiden sävyyn ja tyylin hyvin sopivia juhlakamppeita, eikä sellaisia tullut vastaan vaikka sillä silmällä olen vuoden ajan yrittänyt vilkuilla mahdollisesti sopivia juttuja.

No, onko nyt uuden juhlavaateostoskierroksen aika ennen seuraavia juhlia? Ei ole. Päätin, että mun on kelvattava myös kesäisempiin juhliin mustilla liituraitahousuilla ja tummalla vähän arkista juhlavammalla puserolla. Noissa itse viihdyn, ne on olleet mulla varmaan yli kymmenen vuotta ja niissä on käyty vaikka kuinka monta epävirallisempaa juhlaa ja vaikka ne eivät ole superjuhlavat, ovat ne siistit eikä ole kokomustat. Ja kesän juhlissa huomasin, että aikalailla laidasta toiseen ihmiset juhlapukeutuu, oli tosi hienoja juhlamekkoja koristeineen ja sit farkut ja paita yhdistelmiä, hyvin kaikki mahtui juhlimaan ja mukavaa oli, eikä kenenkään vaatteet tehneet juhlista mitenkään huonompaa.

 Jos en olisi hairahtunut "miten muut juhliin pukeutuu, siten minunkin pitää"- ajatteluun, olisi nämä hutiostokset jääneet tekemättä. Rahaa ei onneksi mennyt kuin alle 20 e, joten taloudellisesti ei paljon tullut takkiin. 

Kävin sitten vielä vaatekaapin muutenkin läpi ja sieltä lähti pari paitaa ja housua kiertoon juhlakamppeiden mukana. Ne on niitä, joita en oikeastaan koskaan käytä ja joiden kohtaloa olen pidempään miettinyt. Totesin, että koska hajonneen tilalle olen ostanut ennemmin uuden kuin käyttänyt noita vanhoja, ei ne ole niin omannäköiset tai mukavat että niitä kannattaisi kaapissa jemmailla. Pikaisen laskemisen perusteella mulla on nyt 49 sisävaatetta + uikkari + 4 remppavaatetta. Tuossakin on aika paljon valinnanvaraa, mutta tykkään kun kesäksi on kevyemmät kamppeet ja talvella paksummat. Töissä pitää olla suht siistit vaatteet kuitenkin, joten koti- ja urkkalöksät on erikseen ja töihin sopivat vaatteet erikseen.

Mukava oli huomata, että alkuvuonna ostetut rikkinäiset korvaavat vaatteet on olleet onnistuneita ostoksia ja kesäreissun euron toppikin on päässyt jo käyttöön ja ollut kiva kotivaate. 

Pienet ja kätevät

 

Olen tehnyt kotona tällaisiä pieniä ja käteviä rasioita, kun keittiön ja eteisen tuunauksista on jäänyt kivan värisiä dc-fix-paloja jäljelle. Sama onnistuisi vaikka sarjakuvapaperista tai lahjapaperista, mutta silloin se vaatisi liiman kanssa pelaamista, joten tuo dx-fix on vähän helpompi ja kestää myös pyyhkimistä.

Meillä aina välillä tulee tarve pienelle säilytyspurkille, esim. lääkekaapissa on irrallaan sykemittarin latausosa ja eteisessä hiuspompuloita ja pinnejä. Tällaisia varten ei oikein haluaisi ostaa mitään purkkeja, osin siksi, että juuri sopivan kokoista ja mallista ei  aina löydy ja toisaalta jos tarve onkin väliaikainen, muoviset pikkurasiat jäävät helposti pyörimään turhana nurkkiin.

Olenkin askarrellut erinäisistä pahvipakkauksista, kuten lääkepakkauksista tällaisiä pieniä säilytyskapistuksia. Voi valita kotona tyhjäksi jäävistä rasioista juuri sopivan kokoisen, tarvittaessa leikata korkeusuunnassa sopivammaksi ja kun sen päällystää, on lopputulos minusta oikein hauskan näköinen. Ei maksa mitään, ei vie montaa minuuttia, eikä vaadi kummoisia askartelukykyjä ja siistii juurikin lääkekaapin tai eteisen kaapin sisältöä heti kauniimmaksi ja selkeämmäksi. Meillä on näitä myös isompana, niihin voi säilöä työkassin sisältöä kaappiin, jos tarvitsee vaikka pestä reppua tai käyttää sitä välillä vapaa-ajalla, eikä tavarat ajelehdi pitkin kaapin hyllyjä sekaisina. Ja bonuksena voi valita juuri niin söpön kuosin kuin keksii, varsinkin jos käyttää lahjapaperia tai vaikka sarjakuvalehden sivua, jos jaksaa vähän enemmän nähdä vaivaa ja liimailla. Juuri omaan silmään kivalla kuosilla olevia pikkurasioita kun ei välttämättä edes mistään kaupasta löydy.

Ekan vuosipuolikkaan ostoksia

ihanat dc-tennarit 

Ostosrintamalla on ollut melko kohtuullista ekan vuosipuolikkaan ajan ja hyvä niin.

Olen ostanut alkuvuodesta kotiin joitakin arjen pikkujuttuja. Syy oli joko rikkoutuneen korvaaminen kuten sohvanpäällishuovan kohdalla, ostin samanlaisen kuin entiset, joista yksi on kovassa käytössä hajonnut. Kuvittelin aiemmin rikkonaisesta saavani paikkamateriaalia, mutta tajusin, ettei tuollaisesta läpitikatusta kankaasta saa paloja mitenkään järkevästi, joten rikkonainen joutaa roskiin kunhan se hajoaa myös toiselta puoleltaan, nyt se on käännettynä vielä käytössä. Sitten uusi pääsee käyttöön, odotin nimittäin, että huopa tulisi alennukseen ja kun se oli puoleen hintaan, kävin ostamassa jo valmiiksi kun tiedossa on, että kohta sitä tarvitsee. Ja osassa ostoksista syy oli ihan vaan uusi tarve kuten henkareiden kohdalla, kun sekä nuorison kaapeissa että pyykinkuivatuksessa alkoi olla niistä pula, koska olen yhä enemmän siirtänyt pyykkien kuivaamisen henkareihin telineen sijasta. Näissä ei ollut mitään erikoisempaa ja kaikki on arkisia käyttötavaroita ja aika akuuttiin tarpeeseen. 

Pihalle/mökille on joitakin ostoksia tullut myös tehtyä, esim. keväällä ostettiin omallekin pihalle tulipata, samanlainen kuin viime vuonna kesämajalle ostettu ja tosi hyväksi todettu, nyt niitä oli taas kauppaan tullut.

 Itselle olen ostanut uudet, entisten kanssa samanlaiset työhousut, hiuspompuloita ja pari mustaa pitkähihaista, kun entiset alkoi pitkän käytön jälkeen reikiintyä saumojen vieristä, eikä niitä saanut enää korjattua eli kaikki nuo on tulleet suoraan hajonneiden tilalle. Lisäksi ostin tennarit sekä juhlavaatetta. Syksyllä ostamani New Balancen tennarit eivät istuneet jalkaan käytössä vaan hankasivat inhottavasti, joten myin ne ja ostin toisen merkkiset ihanat lasten skeittikengät tilalle. Nuo on olleet paremmat jalassa ja oli tuttu ja luotettava merkki, mutta vähän mietin, pärjäänkö tennareilla kun plantaarifaskiitti väliin vaivaa vai olisiko lenkkarit olleet viisaampi valinta. No, katsotaan, ainakin tähän asti jalkakipu on pysynyt kohtuuden rajoissa. 

Lisäksi käytiin kesäreissussa ja nuorison shoppailuretkellä itsekin päädyin ostamaan second hand-liikkeestä itselleni hihattoman trikootopin, hinta oli 1e, eli ei ollut kovin kallis shoppailureissu mun kohdalla.

Lisäksi ostin sen karvis-tyynyliinan ihan vaan iloksi ja huviksi. 

Kotiin ostettuihin on mennyt reilut sata euroa, johon kuuluu yksi melkein huonekalu, eli telkkarin alle tullut näytönkoroke, sain tämän avulla laitteet siten, että meidän palakirjahyllyn kaikki palat saa samalle lyhyelle seinälle, mikä tosi kivasti selkeyttää olohuoneen järjestystä.

Omiin ostoksiin on mennyt alle satanen kaikkineen, kun vähensin uusien kenkien hinnasta myydyistä kengistä saadun rahan. Kengät siis maksoivat alennuksessa reilun kolmekymppiä ja sain entisistä vähän alle sen, eli melkein kuittasin entisten myynnillä uusien oston.

Puutarha/mökki/ulkojuttuihin on mennyt niihinkin aika tarkkaan satanen, tulipadan lisäksi on ostettu mm. puutarhaletkun suutin hajonneen tilalle ja ihana kukkakuvioinen ämpäri kesämajalle vedenkantoon, eli nämäkin käyttötavaroita. Harkitsin kyllä myös kotiin ikkunoihin sellaisia mittojen mukaan tehtyjä ikkunaverkkoja, kun entiset itseviritellyt irrotettavat verkot ei oikein oo tiiviit, mutta hinta oli niissä tosi kallis (yli satasen kappaleelta) ja päädyttiin ihan vaan muutaman euron puitteisiin kiinnitettävään verkkoon, jota osassa ikkunoista on jo ollut ja mikä on toiminut ihan ok, tässä säästäväisyys voitti.

Kotoa olen laittanut roskiin ja kierrätykseen joitakin hajonneita tai hyvin vähällä käytöllä olleita tekstiilejä ja vaatteita. Yhden tyynyn elvytin käyttöön laittamalla toisesta liian matalaksi menneestä muototyynystä siihen paremmat sisälmykset ja näin säästyin uuden tyynyn ostamiselta. Sukkia olen myös paikkaillut käyttöiän jatkamiseksi.

Eka vuosipuolikas on ollut siis ostamisen suhteen melko stressivapaata juhlavaatekriisiä lukuunottamatta.

Lisäksi käytin vihdoin tädiltä viime kesänä saamani, viimeisiksi jääneet lahjarahat, mutta niistä ostoksista taidan tehdä oman pikku postauksensa, oli nimittäin niin söpöt ostokset ja niihin liittyi niin paljon tunteita.

 Ostolakko on kyllä jättänyt jonkunlaisen kestävän jäljen mun kulutustottumuksiin, ehkä vähän hassusti se on näkynyt enemmän sen vuoden jälkeen kuin mitä silloin ostolakkovuonna, mutta sieltä se sysäys on kuitenkin tullut.

Helppo herkku arkeen ja juhlaan

 

Aika moni minimalisti elää ilman erilaisia pieniä kodinkoneita ja meiltäkään ei löydy esimerkiksi sen paremmin kahvinkeitintä kuin vedenkeitintäkään.

 Mutta on yksi kodin pienkone, joka käy vain yhteen tarkoitukseen ja joka silti on meillä kovassa käytössä, nimittäin vohvelirauta. 

Mies ja osa nuorisosta kyllä paistaa ihania lettuja aina silloin tällöin, mutta itse en yksinkertaisesti saa lettuja pannulla onnistumaan. Mun bravuuri on sitten vohvelit. Helppo tehdä, voi syödä sellaisenaan tai hillon tai marjojen kanssa ja onnistuu gluteenittomanakin ilman mitään erityistä kikkailua, eikä eroa maussa tai näössä mitenkään, toisin kuin moni muu gluteeniton leivonnainen.

 Ja mikä parasta, paistaessa voi hyvin lukea samalla vaikka kirjaa, kunhan välillä vähän vilkuilee raudan valojen väriä. Minunlaiselleni kirjan maailmoihin unohtujalle tämä on ehdottomasti iso plussa, ei pala leivonnaiset pilalle vaikka kirjassa olisi jännä kohta menossa.

Vohvelit sopii musta niin kotoisiin juhliin kuin ihan vaan arki-iltaankin, ihan milloin vaan haluaa jotain extraherkullista syötävää. Hirmu isolle vierasporukalle en tosin vohveleita tarjoa, kun ne pitää syödä tuoreena ja silloin menisi itsellä koko kyläilyn aika paistamiseen, mutta omalla porukalla näitä syödään niin arjessa kuin juhlassakin.

Meidän vohvelirauta on ostettu vuosia sitten Lidlistä, maksoi reilun kympin ja toimii edelleen kuin unelma. Paistaa nopeasti ja tasaisesti ja sillä saa paistettua kohtuullisessa ajassa reilut kasat vohveleita.

Minimalismi - ympäristön pelastus, talouden tuho vai jotain muuta?

kuva:pixabay/AureeVeille

Raha ja sen myötä kuluttaminen, talous ja myöskin ympäristöasiat ovat julkisessa keskustelussa pinnalla, varmaan aina enemmän tai vähemmän. 

Toisaalta puhutaan ympäristöstä ja ilmastosta, siitä kuinka kulutusta tulisi vähentää, lihan syöntiä tavoitellaan vähennettäväksi ihan kuntatasolla kouluissa, temusta tilaavat ovat jonkunlaisia tuhon airuita ja kaikkinainen yksilön kulutus tuhoaa maailman tulevilta sukupolvilta.

Toisaalta maalaillaan kauhukuvia, miten yhteiskunta pysähtyy kun ihmiset säästävät eivätkä kuluta, miten työpaikat häviävät niin tuotannosta kuin palveluista ja sen myötä ostovoima vaan vähenee ja yhteiskunta kurjistuu. 

Eli teit niin tai näin, teet väärin ja tuho on tulossa. Onpa kannustavaa eli ei.

Minimalismissa kieltämättä on aika lailla sisäänrakennettuna ihanne rajallisesta kuluttamisesta mutta toisaalta minimalistisessa elämäntavassa usein ihannoidaan elämyksiä, joka voi tarkoittaa rahan käyttämistä matkusteluun, ulkomailla asumisen pätkiä, verotettavan työnteon vähentämistä ja sen myötä pienempää osallistumista yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen ja jopa kulutuksen tuoman rahan suuntautumista ulkomaille, kotimaan sijasta.

Mikä sitten on yksittäisen ihmisen rooli yhteiskunnan kannalta, onko velvollisuus kuluttaa tai ohjata työnsä hedelmät kotimaahan, se varmaan on yksilön kohdalla enemmän oman moraalikartan valintoja kuin ulkopuolisen määriteltävissä. Yleisesti toki voidaan ajatella, että varmaan jokaisen olisi hyvä kantaa jotenkin kortensa yhteiseen kekoon, muuten systeemi ei kestä.

Itse suhtaudun osaan nykyisen elämän ilmiöistä melko kriittisesti, rehellisesti siksi, että omaa elämääni ei tietyistä asioista pidättäytyminen hetkauta. Toisaalta jotkut muut, ehkä muiden paheksumat asiat ovat itselleni tosi tärkeitä, joten näen, ettei ole minun asiani mennä neuvomaan muita heidän valinnoissaan, ei edes silloin kun niitä ehkä itsekseni ihmettelen. 

Mutta miten sitten itse yhdistän minimalismin ja sen korren kantamisen yhteiseen kekoon?

 Monin pienin ja ehkä isomminkin valinnoin. En siis kuluta kovin paljon, en edes palvelupuoleen, en käytä kauneuspalveluja enkä harrasta kahviloita. En reissaa ulkomailla enkä järin kuluta maksullisia kulttuuripalveluita. Huvini ja elämykseni ovat siis pääosin ilmaisia. Ei säästön tai pihistelyn eikä edes ympäristön vuoksi, satun vain pitämään metsäpolulla kävelystä enemmän kuin kahvilassa käynnistä ja kotisohvalla kirjan lukemisesta enemmän kuin reppureissaamisesta maailmalla. Toisaalta syön lihaa, omistan auton ja asun aika keskiluokkaisesti, eli mikään erityinen ekologisuuden airut en todellakaan ole.

Ajattelen, että voin ohjata kulutukseni kuitenkin kestävää tapaa tavoitellen, ostan pääosin suomalaista ruokaa vaikka se olisi kalliimpaa, samoin ostan Suomessa valmistettuna saippuat, hammastahnat, paperit sun muut arjen tavarat, silloin kun ne laadullisesti ovat edes suht ok vaikka ne olisivat kalliimpia. Jos ei suomalaista löydy, ostan Euroopassa tehtyä ja vältän kauempaa maailmasta rahdattuja elintarvikkeita, vaikka se tarkoittaakin esim. sitä ettei kaikkia hedelmiä voi syödä läpi vuoden. Vaatteissa suosin Euroopassa tehtyä silloin kun mahdollista, mutta suomalaiset merkit ovat usein mulle liian kalliita, tämä joskus harmittaa, mielelläni tukisin pieniä suomalaisia yrityksiä, mutta tarjonta ja hinta ei yleensä osu riittävästi kohdilleen mun makuun ja lompakkoon.

Ajattelen kuitenkin, että jos kaikki ostaisivat ruoan ja perusarjen kulutustavarat kotimaisina, vaikka sitten muista ostoksista vähän tinkien, se olisi kokonaistalouden kannalta olennaisempaa kuin se, että joku ostaa kerran viiteen vuoteen kotimaisen juhlamekon.

Ympäristön kannalta taas ajattelen minimalismin olevan kestävä elämätapa, toki erilaisten palvelujen käyttö varmasti tuo hyvää kotimaisille yrittäjille eikä lisää tavarakuormaa. Esim. siivouspalvelujen käyttö on musta tosi hyvä ratkaisu, jos talous siihen taipuu. Tai jos nauttii erilaisista hemmotteluhoidoista, on kestävämpää käyttä ylimääriset rahansa sellaiseen, kuin tilata kaukana tehtyä koristetavaraa netistä.

Maailma ei kestä loputonta kerskakulutusta, eikä yhteiskunta tällaisella talousrakenteella minimikulutustakaan, mutta ehkä jonkunlainen arkijärki näissä asioissa ja sellaisen arkisen tavallisen kulutuksen suuntaaminen kotimaisiin vaihtoehtoihin, tuo hyvää niin ympäristölle kuin taloudellekin. Tässä minusta minimalistinen elämäntapa voi hyvinkin olla se vaihtoehto, jossa otetaan huomioon sekä talous että ympäristö kestävällä tavalla. Eikä tarvitse istua perunakuopassa syömässä itseviljeltyä raakaa kaalia, että maailma pelastuisi eikä toisaalta tuhlata jokaista penniä kaikkeen mahdolliseen, mitä mainosmiehet keksivät tarjota että talous pelastuisi, vaan kohtuullinen ja lähipalveluihin ja -tuotantoon kulutusta suuntaava vaatimaton eli minimalistinen elämäntapa voi olla ihmiselle itselleen tosi antoisaa ja samalla sekä ympäristön että talouden kannalta kestävä. 

Minimalistisen vaatekaapin juhlavaatehaasteet

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 Aika harvoin tuntuu tältä, mutta nyt oli sellainen hetki, kun minimalistisen vaatekaapin huonot puolet todella iskivät kasvoille. Mulla on ollut about se parikymmentä vuotta juhlamekko, se yksi luottomekko, joka on ollut käytössä kaikissa hienommissa juhlissa hautajaisia lukuunottamatta. Ihana ja kaunis mekko, oli edelleen kaunis, mutta armotta mulle liian kireäksi käynyt ja siksi siitä vihdoin luovuin joku aika sitten. Kyllä, juhlissa(kin) hengittäminen on yllättävän hyödyllinen asia pystyä tekemään ja tuossa mekossa  se ei enää oikein sujunut. 

En ostanut tilalle mitään ja ajattelin, että menen jatkossa juhliin pitkällä hameella, mulla on kauniita kotihameita joissa on pitsikoristeita ja sinällään ne on ihan juhlakelvollisia. Juhliin sopiva yläosa on puuttunut ja hautajaiset olen mennyt ihan vaan mustalla paidalla ja housuilla, jotka ei kevään iloisiin juhliin oikein tuntuneet sopivilta. Tässä kohtaa vähän purnaan, koska miehet voi mennä tummalla puvulla niin iloisiin kuin surullisiin juhliiin, eikä siinä ole mitään outoa tai synkkää. No, kuvittelin löytäneeni kivan pitsisomisteisen yläosan hameen kanssa, mutta käyttökokeilu osoitti, että se hilautui koko ajan ylös inhottavasti eli malli ei istunut ja se lähti kiertoon.

Nyt sitten on useammatkin juhlat ja jotain sinne pitäisi pukea päälle, mielellään juhlavahkoa. Ajattelin ratkaista tämän kätevästi ja löysin netistä käytettynä kukkakirjaillun, kevyen ison huivin, joka sopii väriltään just mun juhlatennareihin ja jolla ajattelin saavani hame ja toppi yhdistelmästä juhlavamman. Olin tyytyväinen. Onneksi aloin tässä juhlia edeltävällä viikolla kokeilla huivia tarkemmin päälle, se olikin sen verran lyhyt, ettei istu nätisti, joten se ei toiminutkaan. Sitten aloin tällaisella parin päivän aikaikkunalla paniikissa kaivelemaan vaatekaappia, jossa ei ole mitään juhlavaatevaihtoehtoja. 

Ei-minimalistilla varmaan olisi jos jonkunlaisia juhlavaatteita eri tarkoituksiin ja sieltä sitten voisi valita jonkun riittävän kivan. Ei ollut vaihtoehto mulle. Kaivelin sitten netistä niin erilaisia juhlavampia toppeja, kuin paitoja ja mekkojakin. Eikä oikein mitään mun makuun sattunut. Lopulta päädyin ns.halpamuotiketjun myymälään ja sieltä onnistuin saamaan käsiini lähes viimeisen kappaleen mun makuun riittävän kivannäköistä mekkoa. Kokokin oli oman koon vierestä koska useampia kokoja ei ollut jäljellä, mutta yllättäen istui ihan hyvin. Mun juhlatennarit ei luonnollisesti käy ollenkaan tuohon mekon väriin mutta onneksi nuorisolta löytyi pitsitennarit lainaan, kun itse menevät toisenlaisissa  kengissä tällä kertaa. Muuten olisi kenkäkauppaankin vielä pitänyt mennä. 

Vaikka melkein aina minimalistinen vaatekaappi on elämää ja arkea helpottava ja pärjään aivan mainiosti, niin näköjäään jonkun kerran vuosikymmenessä tulee näitäkin hetkiä, jolloin kaipaisin sellaista erilaisia asukokonaisuuksia pursuilevaa ihanan maksimaalista vaatekaappia. 

Onneksi mekko kuitenkin näin lyhyellä etsimisajalla löytyi ja nyt toivon, että se palvelee vaikka sen seuraavan kaksikymmentä vuotta. Jos niin hyvin käy, ei hirmuisia juhlavaatekriisejä olisi lähivuosina tulossa ja voin taas olla tyytyväinen minimalistiseen vaatekaappiini. 

Minimalistin helppoa kesämökkeilyä

 

kuva:pixabay/Prawny

 

 

 Kesä alkaa olla oikeasti käsillä ja sen myötä mökkeilyä harrastavat kansalaiset ovat suunnanneet katseensa mökeilleen ja kevään mökkitalkoot siivouksineen ja pihanlaittoineen ovat voimissaan.

Tässä kohtaa olen vähän taputtanut itseäni olalle, meillä nimittäin ei mökkitalkoita ole tarvittu ja mökkeröisen eli kesämajan laittaminen kesäkuntoon vei alle puoli tuntia kaikkineen.

Mökkeilykin on meillä siis erittäin helppoa ja minimalistista. Vain patjat, tyynyt ja peitot, sekä pieni sievä (vaaleanpunainen!) radio ja pelastusliivit, pari peliä ja taittotuolit tarvitsi viedä kesämajalle. Niistä varmaan kaikki voisi antaa olla talvenkin yli siellä, mutta ajattelen että säilyvät parempina kun ovat talven lämpimässä ja ne mahtuvat farmarin takakonttiin kerralla kuljetettavaksi.

Kesämajan siivous taisi viedä viisi minuuttia, harjasin lattian ja pyyhkäisin kostealla sekä lattian että huonekalut ja siinäpä se. Pihalla ei tarvinnut tehdä mitään, toki siellä sellaista pientä puuhailua on jos haluaa tehdä pitkin kesää, mutta koska tontti on luonnontilainen, ei siellä ole mitään pakollista kitkettävää tai raivattavaa pihallakaan. Kesällä kun heinät kasvaa, pitää jonkun kerran vetää trimmerillä oleskelualueiden läheltä, mutta leikattavaa ruohikkoakaan ei siis ole.

 Joitakin puita sinne ehkä voisi istuttaa, koska puitahan ei voi olla liikaa ja uusi naapuri laittoi rajan läheltä aika isolla kädellä puita lakoon omalla puolellaan, joten pitänee kompensoida niiden häviäminen omalla puolella sitten istutuksilla. Luulen, ettei naapuri ole tullut ajatelleeksi myöskään sitä, miten paljon tuollainen vähän soinen maasto muuttuu märemmäksi, kun paljon isoja puita kaadetaan pois ja ne eivät enää juo maaperästä sitä vettä. No, ehkä saadaan oman tontin puoli pidettyä sopivan kuivana entisten ja uusien puiden voimin. Ja vähän haaveilen, jos siihen pikkuiseen suoplänttiin saisi istutettua karpalon taimia, saa nähdä jaksanko ja saanko aikaiseksi tänä kesänä.

Naapurien mökit ovat enemmän sisustuslehti-aineista sekä mökin että pihan suhteen, mutta toivon, että naapurit ajattelevat meidän metsikön olevan hyvä näkösuoja kun puut peittävät näkyvyyttä naapuritonteille. Naapurit vaikuttavat vilpittömästi nauttivan mökkien ja mökkipihojen ahkerasta laittelusta ja se on musta ihanaa, että jokainen voi mökkeillä tavalla joka tuottaa itselle iloa ja rentoa irtiottoa arjesta. Mulle kesämaja on se paikka, jossa saan ihan vaan olla ja nauttia puiden huminasta ja järven liplatuksesta. Ja kyllä meilläkin mies rentoutuakseen hakkaa halkoja mökillä, riittää puuta tulipadassa poltettavaksi. Mutta parasta mökillä on olla vaan, kuunnella radiota, löhöillä ja pelata korttia, on sellaista kiireetöntä yhdessäoloa ja luonnonläheisyyttä, siinä jää arkiset asiat ihanasti sivuun.

 

Tavaralahjat ja elämyslahjat

kuva:pixabay/Fresh_Morning

 

Kevät ja kesä tuo monelle mukanaan erilaisia juhlia ja niiden myötä lahjapohdintaa tai jopa lahjastressiä.

 Minimalistina mun pitäisi varmaan liputtaa yksinomaan aineettomien ja elämyslahjojen puolesta. En kuitenkaan ihan suoraan niin tee. Parasta on, jos tuntee lahjan saajaa niin hyvin, että osaa varmasti arvioida onko elämyslahja, rahalahja vai joku konkreettinen tavaralahja mieluisin ja sen mukaan sitten toimii. Harvoin turhat koriste-esineet on kenellekkään hyvä lahjaidea, mutta jos joku tuntuu nimenomaan sen tyyppisistä lahjoista tykkäävän, niin kaunis kynttilä tai kukka sievässä ruukussa voi olla hyvä kompromissi.

Niille jotka lukee fyysisiä kirjoja, ostan tietysti lahjaksi mielellään jonkun hyvän kirjan. Kirja on siitäkin hyvä, että jos sitä ei omaan hyllyyn halua jättää, sen voi viedä vaikka kirjaston kierrätyshyllyyn ja sitten se ilahduttaa vielä muitakin ihmisiä. Itsekin pidän kirjoista lahjana. Kirjat ovat musta se tavaralahjaryhmä, joka ei ole turhaa roinaa, niiden eteenpäin laittaminen on helppoa ja ne eivät kulu lukemisesta. 

Aineettomia tai kuluvia asioita sisältäviä lahjoja, jotka mun kokemuksen mukaan on toimineet on myös monenlaisia. 

Yksi hauska on ollut kirjavinkkilahja, tämä toimii, jos ihminen harrastaa tiettyä lukuaika/kuuntelupalvelua, eikä syystä tai toisesta välitä fyysisistä kirjoista vaikka tykkää lukea. Kaunis, kirjan tai useamman tyyliä ja tunnelmaa kuvaavia kirjavinkkejä sisältävä kirjeentapainen, jonka kylkeen lisää mukaan vaikka jotain vähän ylellisempiä herkkuja, esim. käsintehtyjä konvehteja, on aika hauska lahja. Siinä on ajatuksen kanssa mietitty toiselle kivoja lukuelämyksiä, jotka ei kuitenkaan vaadi ihmistä tekemään mitään erityistä. Toki voi myös maksaa lukuaikapalvelua, mutta esim. omien sukulaisten kohdalla he ei tätä toivo, vaan nimenomaan lukuvinkkejä.

Lahjakorttikin on musta varsin mainio lahja, ainakin jos tietää vastaanottajan mieltymyksiä. Eli ei vaelluskaupan lahjakorttia sohvaperunalle eikä käsityöliikkeen lahjakorttia käsitöitä vihaavalle. Lahjan ei pidä olla velvoite eikä vihjaus siitä, että ihmisen pitäisi muuttua. Ja lahjakortin kylkeenkin voi laittaa lisänä vaikka karkkia tai kukan.

Herkkukori tai joku erityinen herkku on myös lahjana musta oikein toimiva. Tää ei tosin toimi moniallergiselle ja jos ei yhtään tunne toisen mieltymyksiä, voi olla viisaampi joko kysyä tai pysyä jossain muussa lahjavaihtoehdossa. Ruokaa kun ei niin helposti saa laitettua kiertoon, jos se ei omassa taloudessa tule käyttöön. Sama pätee alkoholiin, sitä ollaan itse joskus saatu töiden kautta joulumuistamisena ja kun ei itse käytetä, niin on pitänyt vähän miettiä minne sen laittaa eteenpäin. Tässä onneksi naapurit on olleet sopivan tuttuja viinien kierrätykseen. Itse olen kyllä ystäville ostanut joskus jotain kauniissa pullossa olevaa skumppaa lahjan osana, mutta silloin olen tiennyt, että vastaanottaja sellaista juo. Tai sitten oon valinnu alkoholittoman kuohujuoman, jos oon tiennyt vastaanottajan enemmän pitävän holittomasta.

Sama kuin herkkuihin pätee myös kosmetiikkaan, eli jos tietää vähän mieltymyksiä, kosmetiikkalahja voi olla ihan parasta hemmottelua, eikä siitä jää tavaraa nurkkiin pyörimään. Mutta omasta kokemuksesta sanon, että kun migreenikon kotiin tuo vaikka perheenjäsenelle lahjaksi jotain vahvasti tuoksuvaa kosmetiikkaa, niin siinä ei ehkä ihan täyty lahjan ilahduttamisidea, vaan seurauksena on harmia ja sairaslomapäiviä, pahimmillaan sairaalareissu.

Elämyslahjoissa ja osin myös lahjakorteissa on sellainen puoli, että ne velvoittavat ihmisen menemään jonnekin, varaamaan aikaa johonkin tai ostamaan jotain. Siksi itse en liputa varauksetta elämyslahjojen tai lahjakorttien puolesta, vaan niidenkin pitäisi olla hyvin kohdennettuja. Jos ei ole varma, miten toisen elämäntilanne ja/tai jaksaminen joustaa menemään tai tekemään, voi joko se tavara tai sitten raha olla lahjana parempi.

Raha lahjana tuntuu olevan monelle vaikea asia, itsellekin se on sitä välillä. Se voi tuntua persoonattomalta ja sopivan summan miettiminen on hankalaa. Musta oli ihana, kun bongasin joskus pinterestistä vinkkejä, miten antaa rahalahja hauskasti, Siellä oli origamitaiteltu ties mitä kukkia, tehty kääröjä ja kuvioita seteleistä. Joku tällainen on musta selvästi kivempi ja persoonallisempi tapa antaa rahaa kuin vain käteinen kirjekuoressa. Raha on kuitenkin omalla laillaan aika kiva lahja muutenkin, se antaa saajalle vapauden käyttää sen haluamallaan tavalla, voi hemmotella itseään joko jollain elämyksellä tai ruoalla tai vaikka vaatteella, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan tai aiheeseen. Eli musta vähän turhaan kavahdetaan rahaa lahjana. Summanhan ei tarvitse olla iso ilahduttaakseen.

Aiemmin tuli myös ostettua lahjaksi joskus raha-arpoja. Vaikka en muuten uhkapelejä kannata, ne oli musta jotenkin ihanan harmittomia lahjoja, vähän jännitystä ja mahdollinen rahasumma samassa paketissa. Itsestäkin oli kiva joskus joku ässä-arpa saada lahjaksi. Veikkaus muutti systeemeitään ja nythän tämä ei ole enää ollut mahdollista, luin tosin uutisen että jotain muutosta on suunniteltu, eli jatkossa ehkä arvat voisi olla taas täysi-ikäiselle mahdollisia lahjoja. Tosin ei ehkä kannata ostaa itse köyhänä sellaista arpaa lahjaksi, jossa päävoitto on satatuhatta, ellei oikeasti voi vilpittömästi iloita, jos se eno/kummi/serkku sattuisi saamaan sen päävoittosumman. 😉

Lahjan pitäisi kuitenkin olla aina saajaansa ilahduttava ja jos tavaran antaa lahjaksi, on saajan asia mitä sille tekee, vaikka veisi sen seuraavana päivänä kierrätykseen. Kun lahjan saa on kohtelias kiittäminen tietysti aina tarpeen, mutta lahjojen perään kyseleminen on aivan no-no. Mutta kun ottaa huomioon, että moni kamppailee tavaramäärän kanssa, on kohteliasta ehkä miettiä, onko lisäämässä toisen tavaramäärää ja tavaratyötä sen sijaan että ilahduttaa. Ja silloin se aineeton lahja tai raha tai vaikka kaunis kortti voi olla parempi kuin jonkun tavaran ostaminen. 

Toisaalta, esim. itse minimalismistani huolimatta pidän vilpittömästi hauskoista mukeista, mulle saa ostaa sellaisia lahjaksi ja ne on melkein ainoa tavaralahja josta pidän, kun taas tiedän, että joillekin eriparimukit lahjana ovat karmeinta krääsää mitä voi kuvitella. Jos siis ei tiedä varmaksi, on parempi pelata lahjavalinnoissa varman päälle ja ostaa se lahjakortti tai antaa rahaa kuin ostaa joku omasta mielestä hauska tavara vain koska se omassa mielessä on hyvä lahja. Ja ainakin itse ilahdun aidosti, jos saan lahjan sijasta onnittelukortin, varsinkin jos kortti on ajatuksella valittu tai itse tehty.

Minimalistin luottotavarat osa 3

kuva:pixabay/jambulboy

 

Nämä mun luottotavarat näyttää nyt ihan järjestään olevan keittiöstä, niin tämäkin. En tosin saanut otettua pannusta järkevää kuvaa, joten kuva on pixabaysta, kokkaaminen pannulla on just noin kivaa kun kuva näyttää.

Eli varmasti yksi parhaita ostoksia ikinä on ollut teräksinen paistinpannu. Se on kohtalaisen kevyt, sen voi pestä astianpesukoneessa ja siinä ei ole mitään irtoavia yhdisteitä tai hajoavaa pinnoitetta. Siinä voi kokata ihan kaikkea, ainoa, jota ei ole onnistuttu paistamaan tuossa kunnolla on letut, joita varten on keraaminen pienempi pannu. Keraamisessa tulee paistettua myös munat, mutta esim. maitopohjaiset kastikkeet teen aina teräspannussa ilman mitään ongelmia. Teräspannu tuntuu olevan ikuinen, en muista kuinka kauan tuo on meillä ollut, enemmän kuin kymmenen vuotta kuitenkin päivittäisessä käytössä ja ei ole mennyt miksikään, en usko että teräksinen pannu edes voisi kulua pilalle.

Teräspannu on laiskalle sopiva, en itse jaksa huoltaa ja hoitaa valurautapannua, kokeiltu on ja se on musta käytössä liian painava. Hiiliteräspannussa tuntuu myös olevan enemmän huoltamista kuin perusteräksisessä, joten omaan arkeen tuo konepesun kestävä perusteräspannu on kaikkein vaivattomin ja kätevin.

Tuo meidän pannu ei ollut erityisen kallis ja jos käytettäisiin pinnoitettua pannua, sen saisi vaihtaa kulumisen vuoksi kai muutaman vuoden välein, näin olen ainakin kavereiden puheista ymmärtänyt, joten rahaakin tuo teräspannu säästää kun ei tarvitse sitä olla koskaan uusimassa. Ei siis ole teräspannun voittanutta! 

Onko minimalismi joillekin kuin uskonto?

kuva.pixabay/Kei_Therapeutic_Art

                                                   

Joskus aiemmin pohdin täällä blogissa minimalismia ja suorittamista ja sitä, miten ne joilllakin tuntuvat kietoutuvan yhteen.

Vähän samanlaisia pohdintoja minussa herättää se, miten vuosien mittaan näkemäni jotkut minimalismiin liittyvät haastattelut tai somesisällöt ovat korostaneet minimalismia siten, että sen nimissä muutetaan koko elämä, konmaritetaan tavaroiden lisäksi ihmissuhteet ja muututaan kuin toiseksi ihmiseksi. Kenenkään elämäntilanteita ei tunne eikä tiedä, mutta minussa herää kyllä enemmän surua kuin ihastusta, jos ihminen on minimalismin myötä heittänyt koko aiemman elämänsä roskiin. Varsinkin, jos se elämä on itsessään ollut ihan tavallista ja hyvää, eri asia ehkä jos joku saa minimalismista välineitä traumaattisesta taustasta selviämiseen ja alusta aloittamiseen. 

Mutta aika harvassa on ne, joiden elämässä ei olisi ollut mitään hyvää ja toisaalta vaikeidenkin asioiden kanssa on usein parempi tehdä sopu ja rauha, edes omassa mielessään kuin vain hylätä kaikki ja juosta suinpäin johonkin ihan uuteen ja jättää kaikki vanha kokonaan pois elämästä. Tästä on ihan omaakin kokemusta.

Ja kun lukee juttuja, miten joku jättää taakseen puolison/lapsuudenperheen/entiset ystävät/kodin ja se esitetään vain positiivisena ja voimauttavana asiana, pohtii kyllä, että jos saman jutun keskiössä olisi minimalismin sijasta joku eksoottinen uskonlahko niin emmekö me kaikki tai ainakin useimmat kauhistelisi ihmisen tilannetta ja olisi huolissamme. Ja joskus noissa jutuissa minimalismi alkaa näyttää enemmän jonkunlaiselta uskonnolta tai uskonkappaleelta kuin muuhun elämään sulautuvalta elämänvalinnalta tavaran tai ajankäytön suhteen.

En itse halua konmarittaa ihmisiä elämästäni ja jos pitäisi valita minimalismin ja minimalistisen kodin tai puolison välillä, niin minimalismi saisi kyllä jäädä sikseen. Toki kun itselle tämä on ollut elämäntapa koko aikuisiän, en osaa varmaan ihan kuvitella millaisia aaltoja muutos voi heittää koko elämään, jos aivan erilaisista arvoista ja tavoista siirtyy minimalistisempaan elämäntapaan. Ja monella toki se muutos voi olla alunperin lähtöisin muusta ja sitten minimalismi auttaa selviämään vaikka taloudellisen tilanteen muutoksesta tai ihmissuhdemuutoksesta, tuohan se stressittömyyttä ja helppoutta elämään. Ja silloin ulospäin voi näyttää, että "nyt se hurahti minimalismiin ja kaikki jäi", vaikka totuus voi olla monisyinen ja niin kipeä, ettei sitä halua lähteä muille avaamaan.

Mutta ehkä minimalismi on siinä mielessä aika samankaltainen monen muun asian kanssa, että jonkunlainen kohtuus ja tasapaino on se onnellisin tapa. Olen katsonut joitakin Matt D'Avellan Youtube-videoita ja musta hän on kiva esimerkki siitä, että voi olla minimalisti vaikka puoliso ei ole ja molemmat voi kunnioittaa sitä toisen tapaa ja olla onnellisia yhdessä. Omalla kohdalla on tosin myönnettävä että vuosien mittaan puoliso on näissä tavara-asioissa sopeutunut mun tapaan ehdottomasti enenmmän kuin minä hänen ja siitä olen kiitollinen. Toisaalta nuoriso ei tosiaankaan ole seurannut mua minimalismipoluille eikä meillä ole ollut mitään "vain kymmenen lelua minimalistin lapselle"-menoa vaan kaikenmaailman lelutavaraa on varmaan välillä ollut taloudessa enemmän kuin mitään muuta tavararyhmää.

Ajattelen että minimalismi on työkalu ja renki elämän helppouteen ja tavarasuhteen tervehdyttämiseen tässä ylikulutuksen maailmassa mutta hyvin huono asia isäntänä ja/tai ylimpänä elämäntarkoituksena. 

Mielenkiintoista olisi kuulla muiden ajatuksia ja jos joku koko elämänsä (ja ihmisuhteensakin) minimalisoinut eksyy tänne lukemaan, niin tämä pohdinta ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, vaan lähinnä puin sanoiksi asioita jotka itseäni ovat joissain somen minimalismijutuissa ihmetyttäneet ja jääneet jopa vaivaamaan.

Ostos ihan vain omaksi iloksi

Vuoden alussa päätin, että koska ostamisesta on mulle viime vuosina tullut vähän vaikea asia, ostan tänä vuonna jotain itselleni ihan vaan ilon ja huvin vuoksi. En mitään turhaa, koska se ei tuottaisi iloa, mutta jotain sellaista hyvänmielen extraa, joka ei ole sinällään pakollista hankkia.

En oikein keksinyt mitään ja ajattelinkin, että ehkä tällainen ostos sijoittuisi sitten vaikka kesälomaan, jos käytäisiin jossain reissussa ja siellä tulisi jotain hauskaa vastaan. Mutta sitten törmäsin netin syövereissä hauskaan karvis-tyynyliinaan ja muutaman mutkan kautta sain sen ostettua, mulla ei nimittäin ole omia tunnuksia useimpiin nettikauppapaikkoihin, enkä kuulu mihinkään facebookin kirppariryhmiinkään, niin ihan heräteostoksena tällaisia en saa ostettua ja aika harvoin mitään huomaankaan, kun en noita kauppapaikkoja kovin aktiivisesti siis katsele. 

Karvis-tavarat on mulle vähän samaa kuin Polle-astiat, hauskoja ja omaan silmään ilahduttavia. 

Ja niinpä meille kotiutui kiva karvis-tyynyliina, jonka hintakin oli vain muutaman euron. Mahtava löytö, jonka uskon ilahduttavan vuosia. Luulen, että tämä tulee käyttöön kesämajalle, koko ja värimaailma sopinee sinne parhaiten. 

Tällaista minimalistin hauskan ostamisen pitäisi minusta aina olla, tapahtua joskus, ehkä nimenomaan harvoin ja ostettava asia on käytännöllinen mutta arkeen jotain extrailoa tuova.  

Kevätfiiliksiä

 

kuva:pixabay/Clker-Free-Vector-Images

Jotenkin kevät tuli vähän yllättäen, yleensä kai talvi yllättää autoilijat, mutta nyt kyllä kevät yllätti ainakin minut. Yhtäkkiä kadut on sulat ja voikin kaivella tennarit jalkaan talvikenkien sijasta, päivällä ei tarvitse enää takkia lyhyillä pyrähdyksillä ulkona ja töissä piti laittaa kesälomatoiveet pomolle.

Aika monella kevät nostaa myös sisustusinnostusta, auringonvalo näyttää ikkunoissa tahrat ja nurkissa pölyt ja tuntuu, että kotiakin haluaisi valoisammaksi ja pirteämmäksi talven jäljiltä. Mainokset tyrkyttää joka suunnasta kevätsitä ja pääsiäistätä, puhumattakaan puutarhan tarvikkeista ja pihakoristeista. 

Itsekin huomasin katselevani arvioivasti niin pihaa kuin kotiakin, mitenkäs tätä kevättä saisi laitettua esiin kotona? Meillä ehkä se yksi varsinainen muutos on se, että adventtina vaihdetut keittiön (joulu)verhot vaihdetaan pääsiäisenä takaisin iloisen värisiin, vaaleampiin verhoihin. Koska keittiö ja olohuone on samaa tilaa, se muuttaa koko tilan valoisammaksi ja vaaleammaksi. Lisäksi pesin jo pois kaikki toppavaatteet ja putsasin pois talvikengät, joka teki heti eteistiloista avaramman oloiset ja siistimmät. Pääsiäiseksi koristellaan lasten erilaisilla askarteluilla yksi ikkuna, sen enempää koristeita en kaipaa. Perheenjäsenten kivan näköiset tennarit rivissä eteisen matolla on itsessään keväisen näköisiä, vaikka eivät varsinaisesti sisustusta olekaan. Minimalistina mulla ei ole erityisesti koriste-esineitä tai muita sisustuselementtejä, joita tulisi vaihdeltua kausien mukaan ja siksi tällaiset keväiset sisustusmuutokset on aika pieniä. Muissa ikkunoissakin on samat verhot kesät ja talvet. Ikkunoiden pesu olisi tietysti keväällä piste iin päälle, mutta tunnustetaan että olen tosi laiska tämän suhteen, joten jos ei nuorisosta innostuta hommaan, se jää myöhemmälle kesään tai jopa seuraavaan vuoteen. Lohduttaudun sillä, että eipähän linnut lennä meidän ikkunoihin, kun ei ole liian kirkkaat. 

 Pihalle aletaan nostella ulkotuoleja heti kun kelit antaa myöten niissä oleskella ja muuten ulkona keväisestä tunnelmasta pitää huolen pihapuut, jotka alkaa tehdä ihania vihreitä lehdenalkuja ja sitä myöten koko pihan ilme muuttuu nopeasti kesäiseksi. 

Kohta saadaan kesämajallekin vietyä patjat ja tyynyt ja sitten sielläkin voi nauttia keväisestä linnunlaulusta ja järvestä kun jäät on sulamassa ja vesi liplattaa. 

Tosi pienillä asioilla se kevään tuntu tulee itselle, ei se vaadi tavaraa eikä edes erityistä sisustuksen uusimista ja ensimmäinen oikeasti lämmin aurikoinen päivä, kun voi terassille mennä loikoilemaan ja nauttimaan lämpimästä ulkosäästä tuo mukanaan jo lupauksen kesästä.

Riemullista pääsiäistä ja ihanaa kevättä!🐥🌷 

Budjettikurinpalautus

 

kuva:pixabay/flutie8211

Otsikko kertookin olennaisen: aloin vuodenvaihteessa laskemaan menneen vuoden tuloja ja menoja ja erittelin mihin rahaa meni mitenkin paljon. Yllättävää oli, että joitakin sellaisia menoja oli, jotka tuntuvat ajatuksissa aika pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta kun aloin niitä vuosi- ja kuukausitasolla laskemaan, tajusin, että vuodessa ne tekevät suhteessa aika ison summan. Olisi kiva, jos rahaa jäisi välillä säästöön, eikä menisi niin päin, että sieltä säästöistä pitää alkaa ottaa perusarkisiin juttuihin rahaa, niinkin joinakin kuukausina on nimittäin käynyt ja se ei ole meillä ollut mitenkään tapana.

Osa menoista oli toki sellaisia, mille ei mitään voi, poliklinikkamaksut on maksettava ja reseptilääkkeet ostettava, ruokaa pitää kaupasta ostaa, sähkö maksaa ja veden kulutustakaan ei voi (ainakaan kokonaan) lopettaa, vaikka jupisenkin nuorisolle ja itsellenikin suihkujen pituudesta.

Tarkastettiin kuitenkin vakuutukset ja puhelinkulut ja todettiin, että sieltä jonkun satasen säästön vuodessa saa kasaan. Ruokakaupassa voi katsoa, ostaako sen kalleimman vaiko korvaako välillä esim. suht kalliita herkkuja jollain kotona tehdyllä, joka on paitsi halvempaa myös monesti terveellisempää ja paremman makuista. Kotimaiseen ruokaan panostetaan kuitenkin kuten ennenkin, siitä en halua tinkiä, kun ei ole pakko.

Yksi sellainen asia, jota en kuitenkaan ollut aiemmin miettinyt, oli vitamiinit ja vastaavat. Olen ne aina napannut mukaan apteekissa käydessä ja nyt kun meillä sairastettiin ja piti nesteytysjauheita käydä ostamassa, tajusin, että apteekin ja kaupan hintaero tuon tapaisissa tuotteissa on iso. Kaupasta nesteytystabletit löytyi parilla eurolla, apteekissa sama määrä maksoi yli kympin. Tämä vähän herätteli, kun jotenkin se yksi purkki vitamiinia tai rasvaa ei tunnu kovin isolta hinnaltaan, mutta kun aloin seurata apteekkikuitteja tajusin, että siinä ainakin on yksi kohta jossa voi säästää aika helposti. Eli tässä kohtaa toivon, että tämän vuoden lopussa voisin todeta, että apteekkiin ei ole mennyt enää yhtä paljon rahaa kuin edellisenä vuonna.

Lisäksi ollaan nyt aktiivisesti etsitty seurattavia sarjoja Areenasta, jolloin tarvetta maksullisille suoratoistopalveluille ei samalla tavoin ole ollut. Musiikki kuunnellaan radiosta tai youtubesta tai ihan vanhoilta cd-levyiltä. Käytän myös E-kirjastoa, joka alun takertelun jälkeen on alkanut olla sisältöjenkin puolesta ihan jees. 

Vaatteiden ja tavaroiden ostamisen suhteen meillä eletään aika kohtuullisesti jo valmiiksi, sieltä ei suuria säästöjä saa, mutta luulen, että noista arjen erilaisista pienistä ja vähän isommistakin ostettavista asioista saa järkevästi säästettyä ja sitä kautta budjettia tasapainotettua.  Pienistä puroista kasvaa iso virta ja toivon että se pätee ja näkyy tulevan vuoden rahatilanteessa meilläkin.

Pakkasta, paikkausta ja pieniä iloja

 

kuva:pixabay/Ztasel

Viime viikot on menneet pitkälti sisätiloissa kun pakkasta on riittänyt ja pelkkä autoon siirtyminen aamulla on tuntunut napavaellukselta.

Toisaalta tämä on antanut mahdollisuuden mukaviin iltoihin sohvalla peittoon käpertyneenä joko lukien tai telkkaria katsellen. Tässä kohtaa vinkkaan juurikin tuollaisiin sohvahetkiin ihan loistavasti sopivan kirjasarjan, Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho-sarja, ihania rakkausromaaneita historiallisella twistillä, kepeää mutta myös naisten yhteiskunnalliseen asemaan omalla laillaan kantaa ottavaa kirjallisuutta. Vaikka itse en kovin usein historiallisiin romaaneihin tartu, nämä yllättivät iloisesti. 

Ja toisaalta laiskottelun ohella on tullut tehtyä joitain pikkuhommiakin. 

Huomasin, että miehen pitkiksistä oli kuminauhat venähtäneet ja otin ja vaihdoin niihin uudet. Tässä olen huomannut eron, naisten leggareissa harvoin on irrotettavat kuminauhat vaan ne on usein tikattu kiinni housujen kankaaseen reunasta ja siksi vaihtaminen ei niin vain onnistu. Onneksi miesten kamppeissa tunnutaan olevan korjausystävällisempiä. Lisäksi parsin omia trikoosukkiani.

Sitten huomasin, että noin vuosi sitten ostamani mustat rennommat työhousut oli molemmat kovan käytön myötä reikiintyneet. Harmitti, varsinkin kun vain toiset sain korjattua. Toisissa reiät olivat sellaisissa kohdissa, että korjaaminen olisi näkynyt tosi ikävästi. Pieni positiivinen asia tässä kuitenkin oli, nimittäin se, että toisia housuista sai edelleen, ne olivat edelleen Euroopassa tehdyt ja vielä alennuksessa, eli sain ostettua uudet samanlaiset tilalle. On aina ilo, kun joku hyvä tuote, varsinkin vaate, ei olekaan heti  hävinnyt kaupasta jonkun uudemman mallin tieltä.

Jäin myös miettimään, että ehkä tuolta mun suht minimalistisesta vaatekaapista voisi joutaa ainakin yhdet farkut ihan kiertoon, en vaan nykyään niitä pidä oikeastaan koskaan ja näköjään kun mukavammat työhousut hajoaa, en siltikään niitä farkkuja ota sieltä korvaajiksi vaan ennemmin ostan uudet mukavat housut. Taidan kasata nyt johonkin omaan pinoonsa ne muutamat vaatekappaleet, joiden kohtaloa olen miettinyt ja yritän päättää mitä niille teen.

Lisäksi suosikkikarkkini, Fazerin ananaskarkit, olivat palaneet kauppoihin ja yksi lapsista oli ne kaupassa huomannut ja osti niitä mulle.💖 Pääsin siis herkuttelemaankin, mulle kun ei allergioiden vuoksi oikein karkit sovi, nuo on ihan niitä harvoja ja itseasiassa lähes ainoat mitä edes saa tavallisesta ruokakaupasta.

Tammikuu: väsymystä, pelailua, eteisen järjestelyä ja nolla ostosta

 

En siis asettanut mitään ostamiseen liittyviä sääntöjä tai tavotteita itselleni tälle vuodelle, poislukien ajatus, että jossain vaiheessa vuoden mittaan voisin ostaa itselleni jotain kivaa, koska huomaan, että ostamisesta on tullut vähän mörkö itselle. Enemmän kuin mihinkään haasteeseen tai projektiin tavaran suhteen ajattelin panostaa hyvinvointiin, mukaviin asioihin ja kivaan tekemiseen, terveydentilan sallimissa rajoissa. Joulukuussa sairastettu flunssa teki kurjaa takapakkia long covidista toipumiseen ja tammikuu on mennyt vähemmillä voimilla.

Tammikuussa en kuitenkaan ostanut mitään tavaraa tai vaatetta itselleni enkä kotiin. Tämä ei hirveästi vaatinut mitään yritystä, osin olin väsynyt, enkä jaksanut edes ajatella tavaroita ja silloin kun oli parempia päiviä jaksamisen suhteen, tein mielummin jotain muuta kivaa kun mietin tavaroita, kuten katselin suosikkisarjojani telkkarista tai luin kirjoja. Joululahjaksi nuorisolle hankittiin uusi peli, Happy Little Dinosaurs ja sitä opeteltiin pelaamaan ja alkutakkuilun jälkeen peli on tosi hauska. Pelattiin siis väärillä säännöillä ihan aluksi, kun ei tajuttu pistelaskua oikein ja mietin jo, et miten peli voi olla niin palikka vaikka sitä oli kovasti kehuttu arvioissa. Ohjevideon jälkeen välähti ja sitten peliin tulikin kunnon juonittelua ja taktikointia. Tosi hauska peli!

Lisäksi kokeilin keittiössä uutta, keitin pienen määrän mustikkahilloa, kun pakkasesssa oli ylivuotisia mustikoita. Omenahilloa olen joskus nuorempana keitellyt monestikin, mutta marjahillon tekeminen oli uutta. Hyvää tuli ja saatan joskus tehdä uudestaankin, hillosokerilla kun teki niin oli helppoa hommaa. 

Kovien pakkasten myötä eteisen vaatesäilytys tuntui taas pursuilevan yli, vaikka meillä ei siellä yleensä olekaan kuin yksi takki jokaiselle, mutta naulakkoon laitellaan myös työvaatteita ym. Meillä on siinä naulakon lisäksi tyhjä kaappi, jossa tanko, mutta jostain syystä siihen ei vaan vaatteet päädy, kaapin käyttötila on vähän matala sähkötaulun vuoksi. Pitkään pyörittelin miten tilan saisi paremmin käyttöön ja lopulta vaihtelin hyllyjä vähän eri lailla, laitoin kenkälaatikot pois ja kengät alas hyllyihin kaapin toiseen osaan tiiviimmin (eri kauden kengät säilytetään osa tuossa kaapissa). Nyt kaappi odottaa vielä muutamaa vaatekoukkua kaapin sivuseiniin, niihin voi jatkossa helposti tyrkätä työkamppeet ja vaatteiden tankosäilytys jää pois siitä. Tässä kohtaa mietin, tarvitseeko ostaa koukkuja, mutta kotoa löytyi muutama sopivan oloinen, jotka on jääneet yli nuorison kaapeista ja vastaavista joskus aiemmin ja tädin jäämistöstäkin yksi vaatekoukku meille kulkeutui. Joten ei tarvinnut ostaa niitäkään ja koska koukut ovat kaapin sisällä, ei haittaa vaikka ne ovat keskenään erilaisia.

Järkevämmän järjestyksen löytyminen eteiseen ilahdutti, tykkään kun tilat toimii ja on käytännölliset, se jotenkin vähentää sellaista pientä arjen ärsytystä ja ylimääräistä kotityötä ja mitä väsyneempi on, sitä enemmän arvostaa kaikkea, mikä arkea edes vähän helpottaa. Minimalismi on tässä suhteessa mun mielestä tuonut ainakin omaan elämään hurjasti hyvää ja helpottaa kaikkea arjen pyöritystä.