Tekeekö tavarat kodin?

kuva:pixabay/Ron_Hoekstra

Olen täällä blogissakin varmaan joskus maininnut, että asuttiin pitkään entisessä kodissa ja se oli muotoutunut remonttien ja sisustuksen ja vuosien myötä hyvin rakkaaksi ja viihtyisäksi. Uuteen kotiin muutettiin jo vuosia sitten, mutta en ole vieläkään samalla lailla kodikkaaksi tätä kotia oikein kokenut, vaikka ei tänne muutettuamme laitettukaan sisutusta uusiksi vaan vanhat ja rakkaat tavarat asettuivat hyvin uuteenkin kotiin.

Minimalistisesti elävällä kun ei ole ihan hirveän runsaasti tavaraa, niin koti ei tavallaan "peity" niihin tavaroihin, vaan seinien värit, lattiamateriaalit,  ikkunanpielet ja huoneiden muodot ovat aika isossa roolissa siinä, miltä koti näyttää ja tuntuu.

Entisessä kodissa koin, että kaikki kodissa teki kodin, niin tavarat kuin niitä ympäröivät seinätkin, mutta uudessa kodissa tavaroiden ja niiden värien ja materiaalien merkitys on selvästi lisääntynyt. Ja sen myötä olen huomannut, että tunnen nykyään kiintymystä moniin tavaroihin, siis ihan sellaisiin arkisiin käyttötavaroihin myös, en vain joihinkin spesiaaleihin tunnearvoa sisältäviin tavaroihin.

Minimalistille tämä on ollut vähän hassua huomata. Kun varsinkin nuoruusvuosina ihanneajatus oli se, että oikeasti tärkeät tavarat mahtuisivat suunnilleen reppuun ja muu on vain kivaa bonusta ja vähemmän on aina parempi, sitä onkin huomannut, että niin sohva, jakkara kuin mukikin ovat asioita, joiden muotokieli ja väritys tekee kodin muuten vähän kliinisestä tunnelmasta kodikkaamman ja sen takia ne ovatkin tärkeitä. 

Useampaan kertaan olen pohtinut, korjautuisiko tämä kodikkuuden tunteen puuttuminen maalaamalla lisää seiniä ja vaihtamalla keittiön kaappien ovia värikkäämpiin, näin tehtiin entisessä kodissa ja osin sekin teki kodista kodin. Mutta entinen koti oli useamman kymmenen vuotta vanha ja siellä remontit olivat tarpeen, uusi koti ei ole ihan uusi, mutta melkein, joten toimivien ja hyväkuntoisten pintojen muuttaminen isolla rahalla ei tunnu ekologiselta eikä järkevältä. Ja toisaalta, se mikä sopii seitkytluvun taloon ei välttämättä näytä hyvältä 2000-luvun talossa. 

Jotenkin olen siis päätynyt tilanteeseen, jossa nimenomaan tavarat tekee sen kodikkuuden, mitä kodista löytyy. Toisaalta nuo tavarat eivät ole uusia ja en edes halua niitä vaihtaa tai ostaa lisää, koska ne juuri tuollaisena luovat sen kodin tunnelman. Minimalisti minussa kiittää siitä, että tavaroiden vaihtaminen tai ostaminen ei kiinnosta, mutta samalla ihmettelee miten tässä nyt näin kävi, että ne rakkaat ja tarpeelliset tavarat ei mahdukaan reppuun vaan vaatisivat ennemminkin muuttoauton. Missä kohtaa tässä muutunkin minimalistista materialistiksi vai onko tuo muutos jo tapahtunut..

Ostaminen ostolakon jälkeen

kuva:pixabay/wboeger

Ostolakko loppui vuodenvaihteeseen ja ostamisen suhteen ajattelin ettei ole erityisiä tarpeita alkuvuoteen. Huomasin kuitenkin miettiväni muutamia pieniä asioita, sellaisia muutaman euron ostoksia tyyliin pakastepurkki. Ostolakko kuitenkin selvästi vielä on valloillaan mun sisäisessä elämässäni, koska ostamisen ajatus tuntui jotenkin väärältä ja sitten kun sinne kauppaan sain itseni lopulta raahattua, en vaan osannut ostaa. Tai siis, pidin jo suunniteltua tavaraa kädessäni mutta kun ei se sitten kuitenkaan ehkä ole niin välttämätön, niin päädyin lähtemään kaupasta tyhjin käsin. 

Sama juttu toppahousuissa, vanhat ja rakkaat toppahousut on palvelleet jo viidentoista vuoden ajan, korjaillutkin niitä olen useampaan kertaan ja ne eivät ole enää muutamaan vuoteen menneet kiinni. Nyt hirmuiset pakkaset saivat kaipaamaan jotain vähän lämpimämpää ja sopivampaa kuin ohueksi pestyt kikkanat toppikset ja kävin sovittamassakin muutamia uusia housuja urheilukaupan alessa, mutta nekin jäivät ostamatta, osin siksi, ettei sopivan halpoja ja malliltaan miellyttäviä oikein löytynyt ja toisaalta siksi, että ostaminen tuntui jotenkin väärältä tai tuhlaukselta. 

Puolisolle ääneen pohdinkin, että miten tässä nyt näin on käynyt ja hän kehotti aloittamaan haasteen jossa mun pitäisi ostaa jotain itselleni. En nyt taida sellaista sentään harkita, mutta jäin kyllä pohtimaan sitä, että onko tällaisessa ns. äärilaitaan menemisessä oma koukuttavuutensa. Olen ollut absolutisti yli kaksikymmentä vuotta ja koen sen yksinomaan hyvänä asiana, mutta ehkä mun ei ihan jokaisessa asiassa olisi tarvetta tai syytä vetää samanlaisella täysillä päätyyn-linjalla. Ja toisaalta koko aikuisikäni minimalistina eläneenä en koe sellaista minimalismiin usein liitettyä kiihkeää tavaroiden laskemista ja kaikesta luopumista mitenkään tarpeellisena, eli minimalismissani olen kyllä jonkunlainen keskitien kulkija enkä ääriminimalismin kannattaja eli ainakin jossain asioissa osaan kyllä löytää sen kultaisen keskitienkin.

Jäin myös miettimään niitä juttuja, joita aina silloin tällöin näkee, missä joku on elänyt tosi pihisti, ei koskaan hankkinut mitään ja kitkutellut jossain umpikylmässä rötiskössä ja syönyt suunnilleen vanhentunutta kissanruokaa ja sitten kuollut ja on paljastunut että tilillä onkin monta miljoonaa. Sellaiseksi pihistelijäksi en nimittäin halua muuttua, raha ei ole minulle itseisarvo vaan väline, jolla mahdollistetaan hyvä elämä. Vaatimaton ja kulutustietoinen elämä voi olla ja onkin hyvää elämää, mutta ehkä täysi ostamattomuus ei ole mikään ihannetila. Vähän samalla lailla kuin ihan ääriminimalistinen elämäntapa, jossa on vain vaatteet päällä ja patja lattialla, ei ole useimmille kovin antoisa tapa asua ja elää.

Selvästi siis nyt etsin tasapainoa siinä, mikä on järkevää kulutuksen vähentämistä ja mikä on sitten sellaiselle ei-niin- terveelle tasolle menevää ostamisen välttelyä. Kun toisaalta tuntuu tosi kivalta, että omia ostohalujaan osaa kyseenalaistaa ilman ostolakon raameja ja toisaalta hirvittää, että ostamisesta tulee joku sellainen mörkö, että aina on vähän huono omatunto jos jotain itselleen edes ajattelee ostaa.

Toppahousuongelman meinasin alkuun selättää miehen villakalsarit lainaamalla ja ne tuulihousuihin yhdistämällä. Miehellä kun on lämpimät ja sopivat toppahousutkin, niin ehkä ne villakalsarit joutaa mulle välillä lainaan. Muita mahdollisia ostoksia yritän pohdiskella sellaisella järkevällä harkitsevuudella, saapa nähdä miten se alkaa onnistua.

Ostolakkovuosi ohi, mitä sitten?

kuva:pixabay/Tumisu

Perustin tämän blogin oman ostolakkovuoteni päiväkirjaksi ja sellaisena se on palvellut mainiosti. Omia ostoksia ja erilaisia ostohaluja on joutunut miettimään, kun on tiennyt, että tänne ne kirjaan näkyville ja se on kyllä useasti helpottanut ostohoukutusten vastustamista. Tuo kuva kuvaa musta tätä ostolakkovuotta aika hyvin, moni asia sujui, jokunen ei ja jatko on vielä auki.

Blogin kirjoittaminen ei ole ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin, olen nuorempana kirjoitellut harrastuksekseni, osallistunut ihan aktiivisesti muutaman keskustelufoorumin keskusteluihin ja kokenut sellaisen vuorovaikutuksellisen maailman ja asioiden pohdinnan antoisaksi. Noilla foorumeilla tai blogissa ei kuitenkaan tule ihan syvimpiä tuntoja tilitettyä, koska kirjoitukset näkyy kaikelle maailmalle, vaikka en omalla nimellä ja naamalla ole kirjoittanutkaan. Toisaalta blogista puuttuu se sellainen jatkuva vuorovaikutus, joka aktiivisilla keskustelufoorumeilla on, tai ainakin oli silloin, kun erilaiset somekanavat ei olleet vielä vieneet voittoa niistä. Blogin parasta antia on päiväkirjana toimimisen lisäksi olleet kommentit, kiitos jokaiselle kommentoijalle!

Uutta varsinaista ostolakkovuotta en aio aloittaa, harkitsen kyllä jotain max. X vaatetta vuodessa haastetta tai vuotta jolloin saan ostaa vain korvatakseni jonkun entisen rikkinäisen tavaran. Toisaalta en koe nyt tarvetta ostaa mitään (sain joululahjaksi useamman parin ihania sukkiakin), joten ei ole kiire määritellä mitään erityisiä ostosääntöjä alkuvuoteen, kun en mitään aio ostaa kuitenkaan. Eli jään vielä pohtimaan tartunko johonkin tällaiseen haasteeseen. 

Se olisi kyllä paras seuraus ostolakkovuodesta, jos ostamisen rajoittamisen miettiminen tämän vuoden ajan olisi vaikuttanut niin, että nyt ostaminen jäisi oikeasti pois ihan itsestään, ilman yrittämistä tai pinnistelyä. Vaikka olisihan se ehkä vähän hassua, jos ostolakkovuonna on ostanut kuitenkin ihan jonkun verran ja sitten kun ostolakkovuosi on ohi, tulisikin seuraavasta vuodesta se nollan ostoksen vuosi.

Blogin tulevaisuudestakaan en vielä oikein tiedä, säännöllisen sisällön tuottaminen blogiin ilman ostolakkovuotta tuntuu haastavalta. Minimalismi on niin arkea, etten taida osata edes huomata mitä siitä voisin enää kirjoittaa lisää. Värikäs minimalismi tyylinä ei taida olla kovin yleistä, joten ehkä siitä voisi saada jotain irti, mutta se tarkoittaisi enemmän kuvia omasta kodista ja sitä vähän vierastan. 

Ja mun perusarki on aika tasaista ja tavallista (lue: tylsää vaikka mulle itselleni toki ihanaa ja onnellista), joten en oikein nää siitäkään olevan blogin sisällöksi. Jotain vertailua tavallisen vuoden ja menneen ostolakkovuoden välillä voisin ehkä tehdä tänne jatkossakin. Itselleni aion joka tapauksessa pitää kirjaa kaikesta ostetusta, ainakin omista ostoksistani. Ja edelleen aion ainakin käydä lukemassa nytkin seuraamiani blogeja, ihanaa että löytyy niin huipputyyppejä, jotka osaa ja jaksaa jakaa arkeaan mielenkiintoisella tavalla 🌼

Katsotaan siis millaisten asioiden kanssa palailen blogiin ensi vuonna ja millä tahdilla. 

Ihanaa uutta vuotta kaikille! 🎇💖

Ostolakkovuoden tavarayhteenveto: mitä ostin ja paljon meni rahaa

 

Nyt on vuosi lopussa ja aika katsoa mitä kaikkea ostolakkovuonna tuli kuitenkin ostettua. Uskaltaudun jo tekemään tämän yhteenvedon, loppuvuonna kun ei ole tarkoitus ostaa mitään, ei edes käydä kaupassa.

Itselleni ostin toukokuussa kangaskassin 2.95e ja tyynyn 24.90e, kesäkuussa sain kangaskassin kaupanpäällisenä 0e, marraskuussa hajonneiden siistimpien töissä pidettävien housujen tilalle ostin uusia housuja kolme paria, ne maksoivat yhteensä 49 euroa ja lisäksi kahdet lökärit 2,5e/kpl eli yhteensä 5e. Lisäksi puhelimesta hajosi akku ja sen myötä marraskuussa ostin uuden akun ja kaksi latauspiuhaa, akku maksoi 18.90e ja piuhat 5e ja 2.9e. Joulukuussa tuli vastaan sloggin pikkareita alennuksessa 3 paria/15 euroa ja päädyin ne ostamaan koska entisistä olin paikannut moooonta reikää ja näitä harvoin on tarjouksessa. Laatu sloggilla on kyllä huonontunut viime vuosina, valitettavasti, eivät ole enää ihan hintansa arvoisia. Joululahjakirjoja tilatessa ostin myös itselleni kirjan joka maksoi 5e, se oli hurjassa alennuksessa ja sellainen, jonka olin lukenut jo e-kirjana mutta jonka uskon lukevani useampaan kertaan ja siksi halusin sen myös fyysisesti hyllyyni (kirja on Sarah Haywoodin Kaktus, suosittelen lämpimästi!).

Koko vuoden saldo itselle ostetuissa tavaroissa oli 6 tavaraa ja 8 vaatetta, joista jokainen vaate tuli hajonneen tilalle, tyyny kuluneen tilalle, laturin piuhat hajonneiden/huonojen tilalle, samoin akku. Kangaskassikin oli hajoneen tilalle, mutta kun sain tuon ilmaisen, olisi ostamisen voinut siinä jättää väliin, molemmille on kyllä käyttöä, koska pesen kangaskasseja suht usein. Ainoa ostettu tavara, joka ei korvannut mitään hajonnutta oli tuo kirja, olkoon se nyt sitten vaikka joululahja itselleni.🎄 Rahaa meni itselle ostettuihin tavaroihin 128.65e, josta vaatteisiin 69e. Vertailun vuoksi vuonna 2022 meni omiin ostoksiin vaatteet mukaanluettuna n. 400e ja vuonna 2021 n.420e, joten vaikka se ei siltä tuntunutkaan, älä osta mitään- vuosi kyllä vähensi mun henkilökohtaistakin ostamista tuntuvasti. Tämä oli kiva huomata!

Kotiin ostetut niputin yhteen ja astiat  ja pyykkikoneen erikseen. Pyykkikone maksoi 300e ja astioihin meni vähän reilu 300e, mutta näitä en ostanut vain hinta edellä, vaan halusin mieleiset, kauniit ja toimivat astiat ja sellaiset ne ovat olleet. Tällaisia ei osteta vuosittain ja nämä nyt vaan sattuivat hajoamaan juuri tänä vuonna. Muihin kotiin ostettuihin asioihin, kuten hajonneiden tilalle ostetut kattovalaisimet, tyynyt (ja se kovan onnen amppeliteline) ja vastaavat eli käyttötavara, jonka ostaminen tuntui tarpeelliselta tai välttämättömältä meni n. 500e. Viime vuonna tuollaiseen yleiseen käyttötavaraan meni melkein tonni, joten sekin summa tänä vuonna puolittui. 

Remonttitarvikkeisiinkin meni lähemmäs tonni ja työt päälle, mutta nämä nyt ei varsinaisesti ostolakon piiriin kuuluneet ja olivat joka pennin arvoisia. Tällaiset kulut eivät meillä ole vuosittaisia ja näitä varten myös säästetään.

Nuorison ja miehen juttuihin menneitä en tähän laske, ne olivat ostolakon ulkopuolella alunperinkin. Osa kotiin ostetuista jutuistakin oli oikeastaan lähinnä nuorison tarpeisiin, mutta kirjasin kotiin ostetuihin sellaiset, joita satunnaisesti voi kaikki käyttää.

Ei siis nollan ostoksen eikä nollan euron vuosi, ei edes lähelle, mutta selkeä parannus edelliseen vuoteen. Ostolakko toi siis edes jonkun verran kaivattua muutosta omiin ostotottumuksiin.

Minimalistin jouluinen bling bling eli kaikki pieni ja ihana

 

Voiko minimalistilla olla bling blingiä eli kaikkea pientä söpöä ja ihanaa ja jos voi, miten se sopii yhteen minimalismin kanssa. Vai muuttuuko minimalistiksi itsensä kuvitellut salavihkaa maksimalistiksi ja keräilijäksi kun huomaa löytävänsä kotoaan erilaisia ihania esineitä?

Ei, en edelleenkään halua tai kaipaa kotiini esille runsaasti erilaisia koriste-esineitä, mutta se ihanaa paperikauppaa ja sen kaikkia ihania pikkutavaroita rakastanut pieni tyttö kyllä asuu jossain syvällä minussa edelleen.

Mun kohdalla vastaus siihen, miten bling bling ja pienet ihanuudet yhdistetään minimalismiin on joulukuusi. Tai ei varsinaisesti itse kuusi, joka on meillä keskikokoinen muovikuusi, joka on jo vuosia ollut sama. Meidän allergiaperheessä ei oikea kuusi ole mahdollinen ja lapsetkin toteavat jouluisin kun kuusi otetaan esiin ja kootaan, että onpa ihana muovikuusen haju, nyt tuoksuu ihan joululta vaikka ei tuo meidän kuusi taida enää tuoksua kuin vähän pölyiseltä.😆

 Kuusenkoristeissa ei olekaan sitten mitään minimalistista eikä pelkistettyä: siellä roikkuvat sulassa sovussa eriväriset muovipallot, lasten ihanat jouluaskartelut, muutamat lasten aikanaan lahjaksi saamat tosi kauniit lasikoristeet, erilaiset värilliset köynnökset ja uusimpana muutama muovitimantti. Siellä on kinderin jouluyllätysmunista tulleita kuusenkoristeita, lasten leikeistä jääneitä hienoja pikkuesineitä, joihin on saanut laitettua ripustusnarun ja jokunen Aarikan tonttukin, jotka jo lapsuudessa edustivat mulle sitä söpöintä joulukoristetta, jonka halusin aina ripustaa mahdollisimman hyvälle paikalle kuuseen.

Meillä ei kuusen ja koristeiden lisäksi ole montaa muuta joulukoristetta,  muutamat koristevalot ja seimiasetelma ja jokunen lasten askartelema koriste löytyy niiden lisäksi. Mutta kuusi kaikkine bling blingeineen on ihana ja tuo joulutunnelmaa kotiin. Siinä saa se minun kaikkea ihanaa ja kimaltavaa rakastava sisäinen pieni tyttö koko vuoden annoksen söpöä ja kaunista pikkutavaraa ja bling blingiä. 

Ja yhtä lailla joulun jälkeen loppiaisena on kiva pakata joulukuusi koristeineen pois odottamaan taas seuraavaa joulua ja nauttia taas avarasta tilasta ilman ylimääräistä tavaraa.

Ostolakko: mikä oli helppoa

kuva:pixabay/Edurs34

Mikä sitten ostolakossa oli helppoa? Koska elämäntapani on melko minimalistinen ja en esimerkiksi meikkaa lainkaan, oli paljon asioita, joiden kohdalla ostolakko oli helppoa ja vaivatonta. Esimerkiksi ne meikit ja muu kosmetiikka, jota en normaalistikaan käytä. Niiden kohdalla ei ostamattomuus tuonut mitään uutta haastetta tai tapojen muuttamisen tarvetta. Osan vuodesta ostolakko oli aika helppoa myös vaatteiden suhteen, mutta mitä enemmän hajoamista vaatteissa oli, sitä enemmän se helppous väheni.

Helppoa oli siis tiivistetysti olla ostamatta sitä, mitä en muutenkaan osta koskaan tai mitä ostan hyvin harvoin. Ja tässä kai se onkin, jos joku ei osta koskaan uusia vaatteita ja aloittaa ostolakon uusien vaatteiden ostamisen suhteen, saa varmasti onnistuneen tuloksen, mutta aivan ilman vaivaa tai minkään muuttumatta. Siksi en omassa ostolakossani mitenkään erityisesti painottanut näitä asioita, joiden ostamatta jättäminen on mulle muutenkin helppoa, enhän todellisuudessa edes ajattele niitä arjessa. Ostolakossa mulla oli tavoitteena nimenomaan haastaa itseäni niissä asioissa, joita tulee ostettua turhaan tai liian helposti. 

Joten sanoisin, että ne helpot asiat ostolakossa olivat toisaalta nuo asiat ja tavarat, joita en muutenkaan kaipaa ja toisaalta silloin, kun arki tai joku ongelma ei kaatunut päälle, helpointa oli itse ostamattomuus. Koska niinä kuukausina, kun ostamista ei isommin ollut nuorisolle, kotona ei mikään kone hajonnut tai vaatteet eivät lahonneet päälle, ostamattomuus oli oikeasti kivaa. 

Oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä olisiko jotain tarjouksessa, kaupasta osti/tilasi vain ne ruoat ja vessapaperit, eikä ajatuksia tarvinnut uhrata siihen, olisiko nyt tarvetta sille tai tuolle. Tämä on se, mitä ostolakolta kaipasin ja vaikka se onnistui paljon pienemmän osan vuotta kuin toivoin ja kuvittelin etukäteen, oli se silti se, mikä antoi tuntuman siitä, miten paljon omaa elämäänsä voi helpottaa sillä, ettei osta tai ostaa vain välttämättömän.

Ja luulen tämän vuoden kokemuksien perusteella, että tässä ei ole olennaista se, ostaako vuodessa nolla, yhden vai viisi tavaraa vaan enemmänkin se, että oppii ajattelemaan, ettei ostaminen ole ratkaisu useimpiin tilanteisiin ja muuttaa sitä suhtautumista tavaraan ihan vaan oman pään sisällä. Tämän opettelu jatkuu mulla tulevaisuudessakin ja toivon, että tämä ostolakkovuosi kaikkine epäonnistumisineenkin antoi jotakin eväitä ja oivalluksia tämän ajattelutavan omaksumiseen ihan pysyvänä tapana toimia. Koska vaikka ajattelin, että ostolakkovuoden lopussa ostan sitten tuon ja tämän, niin nyt kun vuosi on ihan lopuillaan, ei mulla olekaan mitään isompaa listaa siitä, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Ehkä niitä sukkia tarvitsen, mutta en niitäkään kyllä meinannut heti sännätä ostamaan. Ehkä samalla jos nuoriso joulunjälkeisestä alesta jotain haluaa (saavat usein lahjakortteja joululahjaksi) voisin sen sukkapaketin tilata. 

Jatkan ainakin omien ostosteni kirjaamista varmasti ensi vuonnakin ainakin paperille itselleni, onhan se mielenkiintoista verrata sitten ensi vuotta tähän ostolakkovuoteen ja katsoa, eroavatko ne toisistaan millä lailla tai ollenkaan ja näyttääkö, että ostolakkovuosi on muuttanut jotain kulutustottumuksia pysyvämmin.

(Ja tunnustan, hetkellisesti olen miettinyt, että pitäisikö ottaa ostolakkovuosi vol.2 heti ensi vuoteen, koska tänä vuonna oli remonttia, hajoamisia ym. joita ei ensi vuonna pitäisi olla ja kuvittelen, että ensi vuonna ostolakko voisi onnistua siltä osin helpommin/paremmin, mutta ehkä varsinainen ostolakko on mun kohdalta kuitenkin kokeiltu..)

Ostolakko: mikä oli (vähän) helpompaa

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 Mikä sitten ostolakossa oli edes vähän helpompaa, ei helppoa tai vaivatonta, mutta ikäänkuin sieltä vaikean tai mahdottoman ja tosi helpon väliltä.

Tämä kategoria ehkä kattaa ison osan ostolakosta. Moni asia tuntui välillä jotenkin vaikealta tai hankalalta ja ensimmäinen ja helppo ratkaisu moneen juttuun olisi ainakin ensi ajatuksena ollut ostaminen. Oli kuitenkin monen monta tilannetta, jossa sen ihan ensimmäisen, melkein reaktionomaisen nettikaupan avaamisen ja "ostan tuon niin se ratkaisee käytännön tilanteen x"-ajatuksen jälkeen pienellä miettimisellä löytyikin ratkaisu joko ihan valmiina olevista asioista tai sitten tajusi, että asian voi tehdä toisin ja säästyy ostamiselta. Tällaisella keskiluokkaisella työssäkäyvällä ihmisellä kun on minimalismista huolimatta kuitenkin tosi hyvin tavalliseen perusarkeen tarvittavia asioita ja tavaroita kotonaan jo valmiiksi. 

Tässä ehkä suurin haaste oli osata ajatella laatikon tai omien piintyneiden tottumustensa ulkopuolelta. Esimerkkinä vaatteiden kuivaus ja tuuletus ulkona. Mulla oli terassilla (rumat ja tiellä olevat) narut, joihin mahtui suhteellisen vähän pyykkiä ja ehdin jo miettiä vaikka mitä telinettä ja hienompaa narukuivaussyteemiä sun muuta, kunnes tajusin, että valmiina mattojen tuuletusta varten oleva tanko terassin reunassa ajaa hyvin asiansa myös pyykin kuivatuksen ja tuulettamisen suhteen, kun vaan laitan pyykit henkareihin. Systeemi on osoittautunut käytännössä paljon toimivammaksi kuin mikään narukuivatus ja on paljon siistimmän näköinen sekä itselle että naapureille päin.

Samoin olin haaveillut ulkovajan sisustamisesta tietynlaiseksi ja se olisi vaatinut maalia ja muutamia huonekalujakin, mutta omista tavaroista löytyi sitten sopivat, omalla tavallaan ehkä suunnittelemaani hienommatkin kalusteet ja koristeet, joiden avulla saatiin tosi ihana ja viihtyisä kesäolohuone. Tässä ostolakolla oli oikeasti merkitystä, ilman ostolakkoa olisin varmaan päätynyt ostamaan tuonne enemmänkin uusia juttuja, mutta ostolakko sai ajattelemaan asiaa toisin. Aikaa meni ehkä enemmän, kun kääntelin ja pyörittelin mielessäni pidempään miten tila vanhoilla kalusteilla toimisi niin, että olisi viihtyisä, mutta lopputulos todellakin palkitsi.

Omat vaatteet aiheuttivat haastetta hajoilemalla, mutta kotikamppeiden suhteen korjaaminen oli lopulta monen vaatteen kohdalla ihan toimiva vaihtoehto. Joitakin resuisimpia vaatekappaleita laitoin pois ja yritän tulla nyt toimeen vähemmällä, vaikka lähtötilannekin oli melko niukka. Aina jotain on kuitenkin löytynyt kotona päälle ja vaikka sukkien paikkaaminen onkin homma, joka tuntuu ennen aloittamista todella vaivalloiselta ja tylsältä, on mukavaa kun sen saa tehtyä ja sukat saa jatkoaikaa. Mikään vuosikausia jatkuva ostolakko ei mun rajallisilla vaatemäärillä toimisi, mutta vuoden kyllä pärjää, varmaan pärjäisi muutamankin vuoden.

Nämä kaikki tähän ei-niin-helppoa-kategoriaan kuuluvat asiat olivat ehkä ostolakon opettavaisimpia ja omia ostotapoja eniten ravistelleita juttuja, asioita joita arjen kiireessä tulee ostettua helposti ja miettimättä, mutta joita ei sitten loppupeleissä välttämättä tarvitse. Luulen ja toivon, että juuri nämä asiat ovat se osa ostolakkoa, joka jättää pysyvän muutoksen kulutustottumuksiin ja ostotapoihin.